torstai 16.8.2017 Aulis

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Emäntä lomailee

Aatu Elmeri ja Unto Jalmari osoittavat päivittäin, että ne rakastavat emäntäänsä. Erityisesti se näkyy silloin, kun emäntä tulee kotiin töistä, kaupasta, lenkiltä, mistä tahansa, missä viipyy piipahtamista pidempään.
Onnellisinta elämä on kaikkien näkökulmasta kuitenkin silloin, kun emäntä on lomalla. Yhteistä aikaa on sen verran reilummin, ettei jokaisesta emännän entréesta tarvitse tehdä numeroa ainakaan siinä määrin, että huushollin matot menevät myttyyn.
Loma-aikaa vietetään kohtuuttoman harvoin, mutta pääsiäisen seutuun saatiin sitäkin herkkua nauttia.

Pitkät kiireettömät lenkit uusissa ympäristöissä saivat koiranpojat hyrisemään tyytyväisyyttään. Myös emäntä hyrisi, sillä häntäkin jo tylsistytti kotitien ramppaaminen eessuntaas.
Kirjaimellisesti juosten kustut lenkit eivät ole ilahduttaneet ketään. Niiden jälkeen emäntä potee huonoa omaatuntoa siitä, että on hankkinut lemmikkejä, joille hänellä ei ole riittävästi aikaa. Vähäinen yhteinen aika johtaa siihen, että koiranpojat ovat entistä tarvitsevampia silloin, kun emäntä on hollilla.
Kaikki osapuolet siis odottivat vilpittömästi lomaa.

Pääsiäisen tienoilla lomailu oli erityisen mukavaa siksi, että hanki kantoi myös emäntää, mikä on sangen harvinaista. Niinpä saatettiin lähteä aamupalan jälkeen pari tunnin kävelylle hankiaisille.
Aatu Elmeri nautti valtavasti ympärillään olevasta tilasta, se kun sai tottelevaisena ja tunnollisena koirana juosta vapaasti lähipeltoja pitkin. Emäntä nautti siitä, että koira oli onnellinen.
Unto Jalmari tepasteli valjaissa emännän tiukassa valvonnassa. Kaikki tietävät, miksi.

Kun ei ollut kiire minnekään, saatettiin viettää porukalla aikaa pihamaalla tekemättä sen kummempia. Myös kissaeläimiin kuuluva Sulo Viljami osallistui pihalla tepasteluun.
Se kiersi tontin rajoja siinä missä koiratkin. Kun tarkistuskierros oli tehty, alkoi leikki. Se leikki menee näin:
Unto Jalmari alkaa juosta vimmatusti pihaan lapioitua kulkuväylää pitkin. Sulo Viljami asettuu vaanimaan lumikinoksen taakse siihen kohtaan, missä väylä tekee kaarroksen. Kun viivana etenevä karvapötkylä on kohdalla, kissa hyppää korkealle ilmaan kaikki tassut harallaan. Samalla sen pään päälle ilmestyy puhekupla: BÖÖÖ!
Koira tekee pienen ylimääräisen loikan ja jatkaa matkaansa, tekee käännöksen, palaa samoja jälkiä takaisin, huokaisee vähän ja aloittaa taas vauhtiviivana samaan kurviin, josta kissa hyppää tassut haralla: BÖÖÖ!

Muutaman kierroksen jälkeen kissa villiintyy niin, että säntää koiran perään. Siinä missä Unton vauhti tyssää tiukkaan jarrutukseen, käännökseen ja juoksun jatkamiseen tulosuuntaan, Sulo jatkaa matkaansa korvat luimussa lähimpään puuhun.
Etenemissuunnan muuttuminen kohti taivasta ei näytä vauhtia hillitsevän.
Lopulta villin näköinen kaveri pysähtyy halaamaan puun tunkoa ja vilkaisee, onko hänen showllaan ollut katsojia.
Aatu Elmeri hurraa emännän kanssa esitykselle.
Unto Jalmari läähättää ja lötkähtää pitkälleen aivan kuin sanoisi: Tää oli nyt tässä.
Sulo Viljami kapuaa alas puun runkoa ja tulee muina kissoina toisten joukkoon istuskelemaan.

Jätä kommentti

*