tiistai 27.6.2017 Elviira, Elvi

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Monumentaalisia kesämökkejä

Suomessa mökkikausi on alkanut. Täällä ulkomailla ihmetellään mökkien paljoutta ja suomalaisten mökki-innostusta. ”Lähteä nyt viikonlopuksi tai kesäloman ajaksi jonnekin korpeen alkeellisiin olosuhteisiin ’nauttimaan’ elämästä…”
Mutta ovat ne hollantilaisetkin olleet ”mökkikansaa”. Viikonloppuna kävimme tutustumassa kahteen meidän lähellä sijaitsevaan 1600-luvulla rakennettuun ”kesäasuntoon”.

Alankomaiden keski- ja länsiosissa varakkaat kaupunkilaiset halusivat 1600- ja 1700-luvulla paeta kesähelteellä kaupunkien lemuavia, saastuneita kanavia ja alkoivat rakentaa kesäasuntoja korkeammalla sijaitseville hiekkapohjaisille alueille. Rantaviivan suuntaisesti Alankomaissa kulkee kolme pitkää ”hiekkavyöhykettä” jotka havaittiin sopiviksi kesäasunnoille.
Kaupunkiasunnoista palvelusväki kuljetti veneillä vaatteita ja huonekaluja kesäasunnoille, jonne isäntäväki itse tuli kaupunkiasunnon suljettuaan myöhemmin hevoskyydillä. Kesäasunnolla oltiin yleensä huhtikuusta pitkälle lokakuuhun.

Kesäasunnot olivat linnamaisia rakennuksia tai kuin suuria kartanoita. Niiden ympärille rakennettiin yleensä puisto suihkulähteineen ja lammikkoineen, puutarha, huvimaja, talli hevosille ja vaunuille, jääkellari ja kivimuurit, joita vasten kasvatettiin hedelmiä ja vihanneksia. Asunnot suunniteltiin niin, että niistä voitiin mahdollisimman hyvin nähdä ympärillä oleva luonto.
Ensimmäiset kesäasunnot rakennettiin Amsterdamin itäpuolelle 1600-luvun paikkeilla. Tällä hetkellä Alankomaista löytyy noin 550 vanhaa kesäasuntoa. Viisi vuotta sitten perustettiin säätiö, joka pyrkii saattamaan yhteen näiden vanhojen rakennusten omistajat ja auttamaan rakennusten ylläpidossa. Nykyisin kesäasunnot ovat yksityisten tai säätiöiden omistuksessa ja ne seisovat tyhjillään tai niissä on esimerkiksi ravintola- tai muuta yritystoimintaa.

Ne kaksi kesäasuntoa, joihin tutustuimme, olivat remontin tarpeessa. Toista oltiin jo kunnostamassa ja se sai säilyttää entisen ulkonäkönsä. Toisesta puretaan kaikki jälkeenpäin rakennetut jatko-osat (niitä oli monta!) ja jäljelle jää vain julkisivu ja sen taakse muutama metri alkuperäistä rakennusta. Se olikin sitten aika pieni kesäasunto…
Molempien rakennusten ympärille oli vuosien aikana ennättänyt kasvaa melkoinen metsikkö, jota Etelä-Hollannin metsänhoitoyhdistyksen avulla yritetään karsia ja saattaa alkuperäiseen muotoonsa.
Mutta tässä törmätään lähiasukkaiden ja kuntien vastustukseen ja ollaan dilemman edessä: annetaanko luonnon tehdä tehtävänsä vai karsitaanko puita – joskus kovinkin rankalla kädellä? Meille tuli siellä metsässä kierrellessämme mieleen: kylläpä olisi Ponsselle töitä… Varsinkin, jos jokaisen 550 kesäasunnon ympäristö on samanlaisessa kunnossa.

Kommentit

  • Erkki erimieltä

    Kiva, että hollantilaisetkin ovat ymmärtäneet jos
    silloin puhtaan luonnon päälle ja havainneet sen
    hyvän vaikutuksen ihmiseen.

Jätä kommentti

*