tiistai 22.5.2018 Hemminki, Hemmo

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Ei hullu, vaan naispuolinen malminetsijä

Onnea mahdollisimman paljon Miilun päätoimittaja Päivi Laitiselle! Päivi on saanut apurahan kirjan kirjoittamista varten. Eikä siitä ole tulossa ihan mikä vain kahvipöydänkoriste. Hän näet aikoo kirjoittaa naisista, jotka uskaltautuivat lähtemään (yleensä yksin) tutkimaan maailmaa ja matkustamaan ns. omatoimimatkailijoina.

On jo korkea aika tällainen opus suomeksi laatia. Tutkimusmatkat, kuten niin moni muukin elämänalue, ovat perinteisesti olleet miesten reviiriä. Ja miehet siitä kunnian ovat ottaneet. Mutta kautta maailman historian naiset ovat olleet mukana myös tässä mielenkiintoisessa ja usein sangen vaarallisessakin pyrkimyksessä.

Uskonkin, että ehkä suurin ongelma on rajata pioneerinaisten määrä sellaiseksi, että kirjaa jaksaa käsitellä ilman vuosien saliharjoittelua.  Rajan vetäminen ei varmasti tule olemaan helppoa. Kuka on pioneeri? Ja kuka tutkimusmatkailija? Mitkä kulkuneuvot ja apuvälineet lasketaan hyväksyttäviksi? Paljonko huoltojoukkoja saa olla? Mikä on maksimibudjetti jne? Tiedän  Päivin kuitenkin onnistuvan. Onhan hän itsekin tehnyt omatoimisia tutkimusmatkoja eri puolilla maailmaa polkupyörän selässä kuin Annie Londonderry konsanaan.

Kun ajattelen näitä rohkeita ja ennakkoluulottomia naisia, mieleeni tulee kaksi kanadalaista Kate Rice (1882-1963) ja Viola R. MacMillan (1903-1993). Viola on ensimmäinen nainen, joka sai kunnian tulla nimetyksi Kanadan kaivoselämän kunniagalleriaan (The Canadian Mining Hall of Fame). Hän vaikutti etenkin Luoteis-Ontariossa, missä minäkin sain elää useita vuosia Violan jalanjälkiä astellen.

Kate on tällä hetkellä se toinen nainen tuossa kunniagalleriassa. Muut ovatkin sitten miehiä. Kate syntyi Lounais-Ontariossa ja lapsena oppi käyttämään kanoottia ja kulkemaan luonnossa. Saatuaan matematiikan opintonsa huippuarvosanoillaToronton yliopistossa päätökseen, hän työskenteli opettajana eri puolilla Kanadaa. Häntä turhautti se ajan tapa, että samasta työstä naiset saivat vain puolet miesten palkasta.

Mutta erämaa veti puoleensa. Koska naisia ei Kanadan laissa pidetty ihmisinä ennen vuotta 1929, Katen hankkima maapaikka (homestead) lähellä The Pas’ata, Pohjois-Manitoban provinsissa, oli pantava hänen veljensä nimiin.

Kate oppi paikallisilta Cree-alkuperäiskansan jäseniltä erämaataitoja ja kehitti itse ohjaksittoman ja piiskattoman koiravaljakon ohjaamistaidon. Kun lääkärit tutkivat häntä jo iäkkäänä naisena, heidän diagnoosinsa oli: ”Ei hullu -vaan naispuolinen malminetsijä”!

Kyllä Päivin kirjaan varmasti löytyy useitakin naisia, joita on pidetty ja yhäkin pidetään hulluina. Valitettavasti tuon luokittelun kiirehtivät tekemään niin miehet kuin myös toiset naiset.

Mutta naispioneereja tarvitaan yhä. Kaikilla elämän alueilla.

Jätä kommentti

*