torstai 18.7.2019 Riikka

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Eikö enää koskaan?

Luistelukansa odottaa talvella vain yhtä friisinkielistä lausetta: “It giet oan”, joka tarkoittaa, että nyt se tapahtuu. Ja se jokin on olosuhteiden salliessa kerran talvessa järjestettävä luistelutapahtuma ja samalla kilpailu (Elfstedentocht), jossa Frieslandin maakunnassa luistellaan noin 200 km kanavia pitkin yhdentoista kaupungin kautta.

Luistelu on iät ja ajat kuulunut hollantilaisten perinteisiin. On kertomuksia siitä, kuinka jo Vilhelm Oranialaisen sotajoukot voittivat espanjalaiset luistelutaitonsa ansiosta. Ja kansainvälisesti Alankomaat tunnetaan luistelumaana jo kultakauden maalausten talvimaisemista, joissa usein esiintyy myös luistinrata luistelijoineen.

Ensimmäinen maininta yhdentoista kaupungin luistelusta on vuodelta 1749 erään kansanrunoilijan kertomuksessa.  Ensimmäinen virallinen luistelutapahtuma järjestettiin 2.1.1909, kun sotilaita ja tavallisia hollantilaisia yritettiin saada liikkumaan enemmän. Leeuwardenista alkaneeseen luisteluun osallistui tuolloin 23 luistelijaa.

Neljäs Elfstedentocht vuonna 1929 luisteltiin ensimmäisen kerran siperialaisissa olosuhteissa, kun lähtöhetkellä pakkasta oli 18 astetta. Vuoden 1942 luistelu kertoo tapahtuman suosiosta. Erittäin kylmästä säästä, vaikeista yhteyksistä ja yöllisestä ulkonaliikkumiskiellosta huolimatta 5000 luistelijaa aloitti luistelun. Maaliin saavuttaessa 300 luistelijalla oli pahoja paleltumavammoja, joiden johdosta 3 osanottajaa menehtyi. He olivat ensimmäiset ja tähän asti ainoat kuolonuhrit.

Sodan jälkeen luistelutapahtuman suosio nousi huimaavasti. Vuoden 1947 luistelua kutsuttiin erittäin kylmästä säästä ja itätuulesta johtuen mediassa “pohjoisen helvetiksi” –  oli ihme, ettei tuolloin kukaan kuollut. Legendaarisimpana pidetään 18.1.1963 järjestettyä luistelua. Tuolloin luistelun aloitti lähes 10.000 luistelijaa ja vain 127 luisteli maaliin saakka.

Vuoden 1963 jälkeen Elfstedentocht on järjestetty kolme kertaa. Vuonna 1985 (21.2.) tapahtumaa oli mahdollista seurata tv:stä. Luistelijoiden villapaidat ja -myssyt oliat vaihtuneet tiukkoihin luisteluasuihin mainoksineen ja kuuman kaakaon sijaan luistelijat joivat urheilujuomia. Mikään ei näyttänyt enää vuoden 1963 Alankomailta. Seuraavana vuonna päästiin taas luistelemaan.  Tuohon luisteluun osallistui nimellä W.A. van Buren ilmoittautunut kruununprinssi Willem Alexander, joka 15 vuotta myöhemmin kosi kihlattuaan Maxima Zorreguietaa ohuen ohuella jäällä Haagissa.

Tähän asti viimeinen Elfstedentocht järjestettiin 4.1.1997.  Luisteluun osallistui yli 16.000 henkeä.  Katsojia oli reitin varrella noin 2 miljoonaa. NOS (Alankomaiden yleisradio ja tv) oli lähettänyt tapahtumaa varten 400 henkeä ja tv:ssä oli live -lähetys aamuviidestä keskiyöhön. Se ei ollut vielä mitään siihen hysteriaan verrattuna, mitä nyt koetaan kahden pakkasyön jälkeen…

Kun Alankomaissa alkaa pakastaa, Frieslandissa aletaan mitata jään paksuutta kanavissa. Elfstedentocht voidaan järjestää vain, jos jään paksuus on koko reitillä vähintään 15 cm. Jotta tähän päästäisiin, vesiliikenne lopetetaan, sorsat häädetään reitiltä, luistelijoita kehotetaan pysymään poissa alueelta, ettei jään muodostus pysähdy, ja sukeltajat asentavat muualta tuotuja jäälohkareita railoihin. Sadat vapaaehtoiset lakaisevat reitin puhtaaksi. Vuonna 2012 oltiin lähellä kuudettatoista Elfstedentochtia ja odotettiin vihreää valoa, mutta sitten tuli lumisade, eivätkä järjestäjät uskaltaneet ottaa riskiä. Pettymys oli suuri, varsinkin kun seuraavalla viikolla tuhannet luistelijat oma-aloitteisesti luistelivat reitin.

Näin jokin aika sitten Elfstedentochtia käsitelleen dokumentaarin. Friesladin maakunnassa ollaan aina syksystä alkaen valmiina siihen, että Elfstedentocht saadaan järjestettyä muutaman päivän varoitusajalla. Kaikkea harjoitellaan vuosittain. Kokouksia on säännöllisesti. Minuuttiohjelma on jokaisen kaupungin osalta valmiina ja varastossa on kaikkea, mitä luistelutapahtumassa tarvitaan – ja sitä on paljon: varoitusliiveistä Elfstedentocht-mitaleihin ja doping -testipakkauksista paksuihin mattoihin, joita käytetään niillä pätkillä, joissa luistelijat joutuvat siirtymään maita pitkin jäälle.

Äskettain eräässä lehdessä julkaistiin tilasto Elfstedentochtin toteutumisen mahdollisuudesta. Vuosina 1960 ja -70 mahdollisuus oli vielä 24 % eli kerran neljässä vuodessa. Nyt se on 6 – 7 %.  Vuonna 2050 mahdollisuus on 2 % eli kerran sadassa vuodessa.

Viime vuosien talvet ovat olleet leutoja. Pakkasta on ollut vain muutamana päivänä ja luistelemaan on päästy vain pelloilla, joille on laskettu vettä, jotta on saatu muutaman sentin “luonnon jää”.  Mutta optimisti kun olen, odotan vielä ainakin kerran kuulevani nuo historialliset sanat “It giet oan”.

 

 

Jätä kommentti

*