torstai 13.12.2018 Seija

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Erään unelman loppu?

“Hallitus, miten käy nyt unelmamme?” Tuo otsikko yhden päivälehden sivulla pari viikkoa sitten pisti silmään. Kyseessä olisi voinut olla melkeinpä kenen tahansa hollantilaisen lause tänä päivänä, mutta nyt kysymyksen esitti karjatilan emäntä.

Alankomaissa noin 800 karjataloutta harjoittavaa perhettä on joutunut riipaisevaan tilanteeseen fosfaattioikeuksien johdosta. Näistä 300-400 perhettä odottaa tilan lopettaminen.

Artikkelin karjatilalliset halusivat vuodesta 2012 perustaa mahdollisimman ympäristöystävällisen maitokarjatilan. Maitokiintiöiden poistuminen häämötti lähitulevaisuudessa ja se toi unelman lähemmäksi.

He taistelivat hollantilaisen sääntöviidakon läpi, ottivat lainaa, purkivat asbestia sisältäviä rakennuksia ja muuttivat vielä vaihdossa kunnan kanssa suuremmalle tilalle. Kaikki oli valmista rakentamisen aloittamiseen vuoden 2015 puolivälissä.

Mutta maitokiintiöiden lakkauttaminen samana vuonna saikin viranomaiset hermostuneiksi: nyt tulisi liikaa lehmiä ja sen myötä liikaa fosfaattipitoista lantaa. Ja yhtäkkiä ilmestyi fosfaattioikeusjärjestelmä, joka määräsi, kuinka paljon lantaa saa tuottaa ja kuinka monta lehmää tilalla voi olla.

 

Artikkelin tilallisilla ei ollut vielä mitään konkreettista, vain lupa rakentaa – ja aivan liian vähän fosfaattioikeuksia 140 lehmän navettaan. Oikeudet riittivät 12 lehmään. Suunnitelmat jäädytettiin, sillä 12 lehmälle ei navettaa kannattanut rakentaa. Mutta perheellä oli jo laina.

Viime vuoden lopussa kunta alkoi painostaa rakentamaan. Neuvoteltuaan pankin kanssa perhe päätti rakentaa – siinä uskossa, että heidät huomioitaisiin fosfaattioikeuksien kompensoinnissa. Tämän vuoden alussa unelma uudesta maitokarjatilasta toteutui, mutta fosfaattioikeuksien kompensoinnista ei kuulunut mitään. Tällä välin perheellä on emännän mukaan  ”pilvenpiirtäjän” korkuinen laina, muttei tuloja navetasta, jossa on kourallinen vasikoita valtavassa eläin- ja ympäristöystävällisessä tilassa.

Äskettäin perhe sai tiedon, että fosfaattioikeudet ovat loppuneet. Oikeuksia oli virheellisesti jaettu osittain lihakarjatilallisille, joille niitä ei ollut tarkoitettu ja jotka sitten myivät niitä kovaan hintaan maitokarjatilallisille – sellaisille, jotka halusivat laajentaa ja joilla oli varaa maksaa. Selvennykseksi: fosfaattioikeudet maksoivat tuolloin yhtä lehmää kohden 13.000 euroa. Perheelle 128 lehmän fosfaattioikeudet olisivat maksaneet yli 1,6 milj. euroa.

 

Maatalousministeriö oli tehnyt 23.000 päätöstä fosfaattioikeuksista ja odotti noin tuhatta valitusta. Viimeisten uutisten mukaan valituksia on tullut 8.000.

Mutta eikö mitään ole tehtävissä? Ei näytä siltä. Kunta ei suostu muuttamaan asemakaavaa: lupa oli annettu maitokarjatilalle eikä navettaa voi käyttää mihinkään muuhun. Jos niin tehdään, tulossa on 250.000 euron sakko. Ja lihakarjatilallisille myönnettyjä oikeuksia peritään nyt takaisin, mutta niitä ei anneta enää maitokarjatilallisille.

Näin ehkä tuhoutuu yksi unelma. Upouuden tilan pihalle tulee myytävänä-kyltti, lasten poni, kanit ja kanat myydään ja perheen koira saa uuden omistajan, sillä raha ei riitä edes sen ylläpitämiseen.

Jätä kommentti

*