maanantai 18.11.2019 Tenho, Max, Jousia

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Hakataanko vai istutetaanko?

Mielensäpahoittajaa lainaten: ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin”… kun korviini kantautui viimeiset uutiset Alankomaiden metsistä.

Alankomaissa ei ole paljon metsiä: maan kokonaispinta-alasta vain noin 10 % on metsää. Ja kohta ei ole sitäkään, jos tutkijoita on uskominen. Wageningenin yliopiston mukaan vuosien 2013 ja 2017 välillä yli 3000 hehtaaria (0,36 % vuodessa)  metsää on hävinnyt.

Miksi? Monestakin syystä. Luonnolliselta vaikuttaa metsien hakkaaminen kasvavien kaupunkien tieltä, uusien moottoriteiden alta tai maanviljelymaaksi muuttamisen takia. Mutta suurin syy on nimeltään “luonnonkehitys” – joka taitaa olla hollantilaisten itsensä keksimä käsite. Metsien omistajat (suurimpina Staatsbosbeheer ja Natuurmonumenten) ovat innostuneet hakkaamaam metsistä puita luodakseen tilalle toisenlaista luontoa, kuten kanervikkoa ja hietikkoa, jonne harvinaiset eläinlajit (esim. sisilisko) voisivat palata takaisin.

Näitä massahakkuita tapahtuu joka puolella maata. Melkein silmät kyynelissä katselin uutiskuvia alueista, jotka ennen olivat tiheitä, kauniita metsiä ja muistuttivat nyt enemmänkin valtavaa rakennusaluetta. Pitkin polkuja ja teitä lojui vasta kaadettuja puunrunkoja ja maasta vedettyjä juurakoita pinoihin kasattuna. Kaivin- ja muut koneet jylläsivät pitkin metsiä jättäen jälkeensä syviä uria. Minun mielestäni touhussa ei ollut mitään järkeä. Niitä vähäisiä metsiä, joita tänne joskus on saatu luotua, oltiin nyt hävittämässä alta aikayksikön.

Natura 2000 velvoittaa valtion säilyttämään luonnonsuojelualueilla monimuotoisuuden. Ja toisaalta ilmastosopimuksen mukaan Alankomaiden tulisi lisätä metsää, sillä metsät ovat tärkeitä hiilidioksidivarastoja. Tulevina vuosina maahan tulisi istuttaa tuhansia hehtaareita uutta metsää. Se ei paljon auta, jos muualla kaadetaan suuria määriä vanhoja puita. Ilmastosopimuksen mukaan jokaista kaadettua puuta kohden tulisi istuttaa yksi uusi puu, mutta näin ei useinkaan tapahdu. Ja sittenkin: täysikasvuisen puun kaatamisen yhteydessä vapautuu kaikki varastoitu hiilidioksidi yhdellä kertaa. Nuorelta puulta menee kymmeniä vuosia sen korjaamiseen.

Alankomaiden media on uutisoinut aiheesta paljon, eri puolilla maata on protestoitu, hallitus on luvannut etsiä ratkaisua ja Staatsbosbeheer ja Natuurmonumenten ovat ilmoitttaneet katsovansa kriittisesti hakkuupolitiikkaansa. Ja yllättäen Staatsbosbeheer on aloittanut Shellin kanssa yhteistyön metsien lisäämiseksi. Tämän yhteistyön tuloksena Alankomaihin istutetaan tulevina 12 vuotena 5 miljoonaa uutta puuta.

Eli ehkä kuitenkin on vielä vähän toivoa humisevista metsistä – joskus tulevaisuudessa.

Jätä kommentti

*