perjantai 29.5.2020 Oiva, Oliver, Olivia, Oivi

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Ihmettelyä ja ihastelua

Kävin hiljattain Helsingissä työmatkalla ja yhtä asiaa siellä kovasti ihmettelin ja toista ihastelin.

Heti junassa lentokentältä keskustaan oli paljon nuoria, jotka kovaäänisesti puhuivat keskenään. Kauhistelin nuorten v-voittoista kielenkäyttöä! Ihan hirvittävää kuunnella sellaista! Viereisellä penkkirivillä istui kaksi varmaankin Suomessa syntynyttä, suomea hyvin puhuvaa  ulkomaalaistaustaista tyttöä, joiden keskustelussa kirosanat päättivät tai aloittivat lähes jokaisen lauseen. Aihe oli sellainen, jota en ikinä olisi halunnut julkisella paikalla ystävättärelle kertoa: entiset poikakaverit ja syyt suhteiden katkeamiseen.

Ensin ajattelin, että kyseessä oli jokin poikkeustapaus, mutta seuraavana aamuna hotellin aamiaisella takanani olevassa pöydässä käytiin samanlaista keskustelua edellisyön hurjasta juhlinnasta. Ja taas hyvin v-voittoisesti. Myös kaupungilla kulkiessani kuulin nuorten keskuudessa samanlaista puhetta.

Onko kyseessä jokin muoti-ilmiö? Vai onko se ihan tavallista? Eivätkö vanhemmat, kasvattajat ja kouluttajat kiinnitä huomiota lasten ja nuorten kielenkäyttöön? Esiintyykö tätä vain kaupungeissa vai lentelevätkö kirosanat myös maaseudulla? En oikein osaa kuvitella, että Ylä-Savon nuoret olisivat näin rääväsuisia… ainakaan julkisilla paikoilla… Kyllähän sitä ennenkin kirottiin, mutta vain pahan paikan tullen.

Se, mitä ihastelin, oli Oodi – Helsingin uusi pääkirjasto. Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa, ainakin joidenkin tutkimusten perusteella. Minusta kirjastoilla on siihen varmaan osuutensa. Ehdin käydä Oodissa kaksi kertaa ja huomasin, että helsinkiläisille siitä on tullut jonkinlainen olohuone. Siellähän voi tehdä vaikka mitä! Mutta käsittääkseni muissakin Suomen kirjastoissa voi nykyään tehdä muutakin kuin vain lainata kirjoja.

Alankomaissa tässä asiassa olleen vielä jäljessä. Kirjastoilla on täällä vieläkin suuren, pölyisen kirjakaapin imago. Alankomaiden 355 kunnasta kuudellatoista ei edes ole kirjastoa.  Kuntien rahatilanne on heikko ja kirjastoista on helppo säästää. Parlamentissa on tehty aloitteita pienten kuntien kirjastojen tukemiseksi ja osittain tässä on jo onnistuttukin. Eräässä pikkukunnassa avattiin juuri  uusi kirjasto, josta halutaan tehdä asukkaiden kohtaamispaikka. Siellä on lukuisten kirjojen lisäksi 3D-tulostin, kielenopetusta, lapsille leikkipaikka, tietokoneita, lehtinurkkaus, erilaisia kerhoja, ilmainen kahvi – ja siellä luetaan vanhuksille ääneen. Kehitystä parempaan. Toivottavasti muut kirjastot seuraavat perässä.

 

Kommentit

  • Ylä- ja alakoulunope

    Valitettavasti ei ole muoti-ilmiö, vaan nuorten normaalia puhetta ympäri maan, myös Ylä-Savossa. Jotenkin siihen on jo tottunut, ei enää juuri hetkauta, vaikka ei sitä tunneilla hyväksytäkään. Vapaa-ajalla, kuten välitunneilla, v-alkuisia ja kirosanoja kuulee koko ajan ja sitä enemmän, mitä innokkaammin nuori selittää kaverilleen jotain. Jo alakoulussa osataan: ” Voi v-u, anteeks opettaja (kun satuit kuulemaan sen)!”

  • Alli Huovinen

    Eikä tuo ole vain nuorten käytöstä. Katsokaapa vaikka Ylen antia. Kyllä sielläkin kiroillaan useissa ohjelmissa.

  • Päivi-kansakoulukaveri

    Valitettavasti totta. V-sanat tuntuvat kuuluvan nuorten ja nuorten aikuistenkin normaaliin kieleen. Normaali täytesana, ikään kuin ei muuten voisi puhuakaan. Ei tietysti kaikki, mutta liian suuri osa. Ja onhan se osa lasten vanhempienkin kielenkäyttöä jo…
    En tiedä, mitä voisi tehdä. Alakoulussa siihen vielä voi puuttua, yläkoulussa varmaan taistelua tuulimyllyjä vastaan. Hävettää olla suomalainen.
    Oodi on hieno! Se on kiinnostava ja kaunis rakennus. Siitä voi vastaavasti sanoa, että voi olla suomalaisuudesta ylpeä.

Jätä kommentti

*