perjantai 26.4.2019 Terttu, Teresa, Tessa

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Inhottu ja himoittu lietelanta

Meistä useammat, jotka eivät ole tekemisissä maatalouden kanssa, inhoavat lietelantaa ja sen hajua.
Lietelanta herättää myös intohimoja. Sen sai havaita marraskuun lopussa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Hän meni ehdottamaan kaasuseminaarissa, että maatilojen lietelanta pitäisi hyödyntää biokaasun tuotannossa.
Miilun viime viikon uutisen mukaan Vieremälle ollaan suunnittelemassa suurta lietelantaa hyödyntävää biokaasulaitosta.

Tuota Vieremän laitosta tuskin vastustaa kukaan. Sen sijaan aina valppaat toimittajat irrottivat Antti-paran pohdinnat asiayhteydessään Fingerpori-sarjakuvalehden tapaan ja julistivat, että SDP haluaa kieltää lietelannan levityksen pelloille.
Eihän siinä auttanut Rinteen muu kuin ryhtyä vakuuttelemaan, että SDP:n puheenjohtaja ei tule koskaan seisomaan yhdenkään pellon laidalla estämässä lietelannan levitystä. Ei ole siis yhdentekevää kuka voi ehdottaa mitäkin.

Allekirjoittanutta syystalvella käydyssä polemiikissa ihmetytti se, että kuinka ohuella tietopohjalla esimerkiksi maakuntamme edustajat olivat liikkeellä. Monella suulla todisteltiin, että lietelanta ei jouda biokaasuksi. Sen sijaan se tarvitaan peltojen lannoitteeksi.
Syystalven keskustelun tiimellyksessä ei näytetty muistettavan tai halutun muistaa sitä, kaasun talteenoton jälkeen esimerkiksi kiintomädätyslaitoksen mädätysjäännös voidaan käyttää edelleen peltojen lannoitteena metaanikaasun talteenoton jälkeen. Ravinnearvot eivät siitä häviä mihinkään. Prosessissa lietelannan hajuhaitat vain vähenevät merkittävästi ja mätätysjäte on mädätyksen jälkeen lannoittavuudeltaan jopa parempaa sekä helpommin käsiteltävää kuin suoraan pellolle levitettävä liete.

Suurin ongelma lietelannan kaasujen talteenotossa taitaa olla se, tilakohtaiset biokaasulaitokset ovat yksittäisille viljelijöille turhan kallis investointi. Siten Vieremälle suunnitteilla oleva hanke on tervetullut hyödyntämisyritys.
Kiinnostus tilojen kaasutuotantoa kohtaan on kuitenkin koko ajan kasvussa ja rohkeimmat ovat jo niihin tehneet investointeja. Maaseudun Tulevaisuudessa oli hiljattain juttu vimpeliläisestä karjatilallisesta, joka oli investoinut liki puoli miljoonaa euroa maksavaan biokaasulaitokseen entisen lämpökeskuksen tultua tiensä päähän.
Nyt tilan tarvitsema kaikki sähkö ja lämpö saadaan lietelannasta ja isäntä unelmoi, että tulevaisuudessa myös tilan koneet käyvät biokaasulla. Vaikka hankintahinta onkin kova, niin tilan isäntä uskoi laitoksen kuolettavan itse itsensä kahdeksassa vuodessa pienentyneinä energiamenoina.

Suomi on tilakohtaisten biokaasulaitosten osalta vielä ”kehitysmaa” Ruotsiin ja Saksaan verrattuna. Esimerkiksi Saksassa on jo yli 10 000 biokaasulaitosta maatilojen yhteydessä. Monen tilan navetan nurkalla myös viuhtoo tuulivoimala sähköä tilan tarpeisiin.
Sakassa ja Hollannissa liikkuessa olen monesti miettinyt, kuinka noissa maissa siedetään tuulivoimaloita kylien keskellä. Suomessahan tuulivoimapuistot herättävät vastustusta, vietiinpä ne kuinka kauas korpeen tahansa.

Ehkäpä meillä jokaisella olisi syytä tarkistaa mielipiteitämme energia-asioiden suhteen ja päättäjiltä toivoisin, etteivät he tarkastelisi asioita niin yksioikoisesti kuin nyt tehdään.
Tänä päivänähän vannotaan sähköautojen nimiin. Kaasu- ja vetyautot sekä hybridit unohdetaan tyystin. Ei sähköauto ole autuaaksi tekevä, jos sen energia tuotetaan hiilivoimalla.

Jätä kommentti

*