maanantai 23.9.2019 Minja, Miisa, Mielikki

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Kesätorilla käveli vastaan totuus ihmisestä

Torstain toritapahtumassa olen tapani mukaan nuuhkimassa tietäni kuumana käyvän lettupannun luokse. Silmäni jumittuvat vastaan tulevan isokokoisen kesäjätkän mahaan. Se on peitetty mustalla paidalla, johon on printattu teksti olen keskeneräinen.
Tuuppaan vierelläni kulkevaa toriseuralaistani ja pyydän häntä kiinnittämään huomiota löydökseeni. Hän ei ole vaikuttunut. Ymmärrän, sillä hän varmasti kuvittelee mielessään itsensä talsimassa vastaavanlainen paita päällä. Joo, ei tule tapahtumaan. Miten joku kehtaa?
Onhan se nyt hölmöä todistella muille omaa vajaavuttaan. Työhaastattelussa omasta keskeneräisyydestään ammentamista ei ainakaan mainita konsulttien top 5 näin hurmaat haastattelijat –listassa. Olen taidoiltani puutteellinen, tietoni ovat rajalliset enkä oikeastaan hallitse vaatimianne asioita enkä välttämättä tule koskaan täysin hallitsemaankaan.
Ajaudumme usein ajattelemaan, että meidän täytyy olla valmiita ennen kuin voimme ryhtyä jonkin asian suorittamiseen tai että meidän täytyy saattaa jokin asia valmiiksi ennen kuin se on kelpoinen. Siirrämme haaveitamme ja toiveitamme sivuun, koska emme koe olevamme valmiita. Nykyaikainen mediamaailma saattaa luoda toisaalta sen harhan, että kuvittelemme elävämme harmonisessa onnellisuudessa elävien täydellisen ihmisten keskellä.
Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka itseään markkinoivat yritykset, konsultit, valmentajat sun muut osaajat kuvaavat olevansa alansa huipputaitajia ja lahjakkaimpia. Ihme juttu, miten niitä riittääkin niin paljon. Eikö huipulle mahdukaan vaan muutama? Taitavat nämä huipun kärjet olla eroosion kuluttamina tasaantuneet. Tässä huipputaituruutta korostavassa kulttuurissamme onkin mielestäni piristävää nähdä tällainen teksti, joka kertoo faktan, ei ainoastaan tästä torille tulleesta printtipaitaisesta rohkeasta miehestä, vaan niin minusta kuin sinusta.
Suomen nuoret jellonataiturit toivat kultaa Bratislavasta toukokuussa. Eivät he olleet valmiita pelaajina eivätkä ole vieläkään vaan jatkavat pelaajana kehittymisen tiellä suurta näyttöä osoittaneen tapahtuman jälkeenkin. Se tekee heidän jääkiekkourastaan mielenkiintoista.
Antiikin oppinut äijä Aristoteles viljeli eudaimonismia eli hedonistiseen mielihyvään pyrkimiseen sijaan kehoitti ihmisiä kukoistamaan ja elämään hyvää elämää. Tällainen ihminen keskittyy löytämään henkilökohtaiset taitonsa ja potentiaalinsa eli kehittymään ihmisenä.
Itämainen viisaus kertoo, että jos haluat olla koko elämäsi ajan onnellinen, aloita puutarhanhoito. Puutarhaa hoitavat tietävät, ettei puutarha koskaan tule valmiiksi. Puutarhassa jokainen vuosi, jokainen vuodenaika, jopa jokainen päivä, on erilainen. Kun tarha loppukesästä alkaa kukoistaa, saapuu syksy, joka laittaa kaiken tuhannen päreiksi, ja taas ollaan lähtöpisteessä. Jos puutarha tulisi valmiiksi, ei olisi puutarhurilla enää virkaa. Se joutaisi menemään.
Kesämiehen paidassa se luki. Olen keskeneräinen. Olemme keskeneräisiä. Sitä ei voi muuttaa. Onneksi näin, sillä se on juuri se, mikä ajaa meitä kehittymään, olemaan oman elämämme puutarhureita, jotka tekevät työtä kasvunsa eteen.

Jätä kommentti

*