maanantai 23.9.2019 Minja, Miisa, Mielikki

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Komea joulukuusi – vielä joulunakin?

Kun Sinterklaas joulukuun viidennen iltana suunnisti takaisin Espanjaan, Alankomaissa alkoi joulukausi. Ja kun Suomessa juhlittiin itsenäisyyspäivää, täällä kaikki kaupat keräsivät Sinterklaas-herkut ja -lahjapaperit hyllyistään ja vaihtoivat salamannopeasti liikkeisiin jouluilmeen.

Ja vihdoinkin joulukuusikauppiaat saivat avata kojunsa! Kuuset olivat odottaneet joissain paikoissa suurina röykkiöinä jo parin viikon ajan, mutta se ei näyttänyt haittaavan ketään. Kansa ryntäsi kuudes joulukuuta ostamaan joulukuusia. Niin mekin.

 

Viime vuosien aikana joulukuusi on tullut yhä tärkeämmäksi hollantilaisessa joulun vietossa. Kun tulin tänne, olin tuolloisessa kerrostalossamme ainut, jolla oli joulukuusi… Nyt taitaa olla harvinaista, jos jollain ei ole kuusta. Suurimmilla joulufaneilla on kuusi joka huoneessa ja vielä ulkonakin.

Kuusi – ja koko talo – koristellaan yleensä heti kun Sinterklaas on lähtenyt. Naapurin pikkutyttö ruinasi yhtenä päivänä äidiltään joulukuun alussa jouluvaloja ikkunalle, kun näki meillä adventtikynttelikön. Äiti oli jyrkkänä: ei ennen kuin Sinterklaas on käynyt. Tyttö sai jouluvalonsa ja muitakin joulukoristeita heti kuudes päivä.

Äskettäin eräs tunnettu Alankomaissa asuva muslimi kertoi, että hänellä oli joulukuusi. Sen jälkeen hän sai  vihamielisiä viestejä useilta muslimeilta, joiden mielestä joulukuusi ei kuulu islamiin. Lehtien yleisönosastot ovat tulvineet puolesta ja vastaan -kirjoitteluista.

Muutamat muutkin muslimit ovat nyt uskaltaneet tunnustaa, että heilläkin on kuusi. “Koska sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa – se on hollantilaisittain sanottuna “gezellig” (viihtyisää) ja kynttilöineen se antaa valoa pimeään vuoden aikaan.”

 

Meillä on aina ollut joulukuusi. Milloin pieni, milloin niin iso, että siitä on pitänyt leikata latva, jotta se mahtui sisälle – tai että saatiin latvatähtikin paikoilleen.

Nyt meillä on juuri sopivan kokoinen kuusi, jonka piti olla ruukussa kasvatettu, mutta ei se taida olla, sillä se karisee jo niin paljon, että sydän syrjällään odotan, montako neulasta siinä on jouluna… Mutta se on ihan suomalaisen kuusen näköinen – ei mikään sinertävä, pehmeäneulainen ulkomaan kasvatti, tai niin tuuhea, ettei siihen saa edes joulupalloja mahtumaan oksien väliin. Sellaisiakin näimme kuusikaupassamme yllin kyllin.

Usein olemme hakeneet kuusen lähellä olevan linnan metsästä. Silloin kuusi kaivetaan juurineen suureen ruukkuun ja palautetaan joulun jälkeen takaisin erilliselle alueelle, jossa se voi jatkaa kasvuaan muutaman vuoden ajan ennen kuin se taas kelpuutetaan myytäväksi. Tällaista kierrätystä täällä on harrastettu jo pitkään.

Kerran oli pikkupakkanen ja jo hämärää, kun kaivoimme kuusen ruukkuumme ja veimme kotiin. Ensin se oli päivän autotallissa totuttelemassa lämpimään. Sitten toimme sen olohuoneeseen ja koristelin sen.

Seuraavana päivänä istuin sohvalla lukemassa, kun yhtäkkiä havahduin: jotain pieniä otuksia vilisti lattialla! Tarkemmin katsottuani totesin, että olimme kaivaneet kuusen kanssa ruukkuun muurahaisarmeijan, joka nyt marssi suorassa jonossa ruukusta lattialle ja huoneen yhdestä nurkasta toiseen.

Kesti muutaman päivän ennen kuin armeija oli voitettu. Sen jälkeen olemme aina kastelleet kuuset läpimäriksi ennen kuin ne on tuotu sisälle.

 

Muutaman kerran meidän on onnistunut kasvattaa kuustamme omalla pihalla ruukussa niin, että olemme parin vuoden ajan voineet käyttää samaa joulukuusta.

Kerran keväällä istutimme jouluna palvelleen kuusen talomme vieressä olevalle viheralueelle. Se kasvoi hyvin muutaman vuoden ajan, kunnes joku oli pari vuotta sitten hakannut sen mukaansa joulukuuseksi. Jäljellä oli vain korkea kanto. Eli on niitä kuusivarkaita täälläkin!

Koristellun, komean, mutta karisevan kuusen ääreltä oikein hyvää joulua kaikille Miilun lukijoille!

Jätä kommentti

*