maanantai 20.8.2018 Sami, Samuli, Samu, Samuel

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Kun Assi rakastui Santtuun – ja muita koiramaisia tarinoita

 

Nykyään puhutaan, miten lemmikkieläimistä on tullut ihmisille niin tärkeitä – melkein tärkeämpiä kuin ihmisperheenjäsenistä.

Onkos tuo nyt kumma. Eläimetkin kun osaavat olla melkoisia persoonallisuuksia.

Niin kuin meidän koirat.

Koiria oli aikoinaan kaksi: sekarotuinen Turre-herra ja viehkeä ajokoiranarttu Assi.  Turre oli kulkija luonnoltaan: se ei oikein kotona viihtynyt, vaan veri veti jatkuvasti kylille. Turre saattoikin viipyä teillä tietymättömillä viikkokaudet. Sitten viimein saattoi joku kaukainen tuttu soittaa, että täällä se Turre istuu lumipenkalla heidän keittiönsä ikkunan takana ja tuijottaa kaipaavasti ruokapöydän antimia…

Kun Turrea lähdettiin autolla hakemaan – tai kun se sattui kylillä tulemaan vastaan – koira tervehti iloisesti haukkuen ja häntäänsä heiluttaen, istahti mielellään auton kyytiin ja tuli hienosti autokyydillä kotipihaan. Missä se saattoi viihtyä pari päivää, kunnes maantie kutsui jälleen.

Assi puolestaan pysyi tiukasti kotipihassa. Noin yleensä. Mutta metsästysinto oli ihan hirmuinen. Kiinnipitoaikaan kesällä kävi joskus niin, että Assin vietti vei voiton: ikkuna ei voinut olla niin pienesti raollaan, ettei Assi olisi sitä huomannut. Se loikkasi kärpäsverkot kaulasta roikkuen ikkunasta ulos ja pinkaisi metsään, mistä sitten säällisen ajan kuluttua saattoi kuulua kaukainen haukkuminen. Parin tunnin kuluttua kotipihaan jolkotteli väsynyt, mutta onnellinen koira.

Seuraavat päivät se sitten parantelikin kipeitä kinttujaan sohvalla maaten.

Vapaana ollessaan, siis irtipitoaikaan,  Assi ei kuitenkaan halunnut lähteä yksin kotipihaa kauemmaksi.  Assi nimittäin tykkäsi siitä, että joku lähtee lenkille hänen kanssaan. Siis nimenomaan lähtee: ratkaisevia olivat ne ensimmäiset kymmenet metrit, jotka Assi malttoi kulkea isäntänsä tai emäntänsä kanssa. Sen jälkeen Assista näkyi vain pikainen hännän huiskaus, ja koira oli kadonnut metsän kätköihin. Sieltä kuuli välillä haukahduksia – muutaman kerran koira tuli myös tarkistamaan, että minne asti kävelijä oli ehtinyt kulkea – ja sitten koira hävisi taas metsään.

Sieltä se sitten ilmaantui kotipihaan omia aikojaan, tunnin-pari kävelyttäjänsä jälkeen.

 

Melkoinen härdelli oli silloinkin, kun ikäneitomme Assi rakastui. Tunne oli niin palava, että sillä olisi voinut sytyttää tulet uuniin. Rakkauden kohde oli naapurin Santtu, sekarotuinen ajokoira: vanhempi, jo vähän harmaantunut herrasmies, mutta ilmeisesti charmia riitti niin että Assi oli täysin myyty. Ketkään muut sulhaskandidaatit eivät kelvanneet.

Ilmassa oli kerrassaan Romeo ja Julia –tyylistä dramatiikkaa, kun Assi voihki ja volisi tunteitaan suureen ääneen tuvassa, samalla kun Santtu istui kuin puupatsas tuvan ikkunan takana odottaen toivorikkaana näkevänsä edes vilauksen armaastaan.

Muutenkin Assi oli seuransa suhteen kranttu. Se lähti isäntänsä kanssa ihan mielellään syksyllä metsälle. Mutta jos mukaan metsästysretkelle ilmaantui myös naapurin isäntä omine koirineen, Assi loukkaantui ja lompsi kotiin. Pitäkää tunkkinne! sanoi Assin ilme selvääkin selvemmin.

 

Joulut olivat kokonaan oma lukunsa. Sen verran kilttejä koirat olivat olleet, että tottahan pukki heitäkin muisti. Turre oli auttamattoman perso maksamakkaralle, ja niinpä sitten kyseistä herkkua olikin ilmestynyt muiden lahjojen joukkoon kuusen alle. Sitä haukkumista ja huutoa… paketit lentelivät ja kuusi keikkui kaatumaisillaan, kun Turre penkoi innosta vinkuen pakettiaan kuusen alta…

Muistojen kultaiseen kirjaan jäi sekin joulu, kun Assi löysi vieraan kassista suklaakonvehtirasiat. Assille, kuten useimmille feminiineille, suklaa oli suoranainen intohimo. Kun Assi oli sattunut jäämään porstuaan yhdessä suklaata sisältävän kassin kanssa… no tietäähän sen miten siinä kävi. Tulijoita vastassa oli rikkirevitty konvehtirasia ja onnellinen koira suklaata suupielet täynnä.

Vieras kauhistui, äiti oli pahoillaan, minua jo nauratti ja Assia röyhtäytti, mutta siitäkin selvittiin.

Jätä kommentti

*