tiistai 20.11.2018 Jari, Jalmari

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Kun Kalsarikänni-kirja käännettiin hollanniksi…

Toimittaja, kirjailija Miska Rantasen Kalsarikännin hollanninkielinen käännös tuli myyntiin lokakuun alussa ja sekös sai Suomen Alankomaiden kartalle! Itse kirjan käännös ei tainnut herättää kovin paljon huomiota, sillä varsinaisia kirja-arvosteluja en ole onnistunut löytämään… Mutta ilmiö kalsarikänni upposi mediaan kuin kuuma veitsi voihin.

Minulle kalsarikänni oli sanana täysin tuntematon ennen kuin tutustuin Suomi-emojeihin. Niiden joukossa on myös kaksi kalsarikänniä esittävää kuvaa: toisessa nainen sohvalla vähissä vaatteissa viinilasin kanssa ja toisessa mies istuutumassa sohvalle olutlasi kädessään. Selostuksena kalsarikännille annettiin: ”Tunne hitaasta juopumisesta alusvaatteisillaan ilman mitään halua lähteä enää ulos”.

Mutta eikös se ole jo ikivanha ilmiö? Varmaan suurin osa miehistä – ainakin maaseudulla – on aina ottanut saunan jälkeen kalsareissaan oluen, kesällä ulkokeinussa tai saunan portailla istuen, talvella sisätiloissa. Ja minusta sitä harrastetaan täällä Alankomaissakin – ei nyt ehkä alusvaatteisillaan, mutta mukavissa vapaa-ajan asuissa töiden jälkeen varsinkin perjantaisin: mehu-, olut- tai viinilasi pöydälle, vähän pähkinöitä tai muuta suolaista purtavaa, sopiva asento sohvalla, kaukosäädin käteen ja kanavia selaamaan tai sitä koko viikon odottanutta hyvää kirjaa lukemaan!

Alankomaalaismedian mukaan kalsarikännistä tulee syksyn ja talven uusin life style -trendi ja arvellaanpa sillä olevan mahdollisuuksia jäädä pysyväksi rentoutumismuodoksi. Aikaisemmin täällä hehkutettiin tanskalaista ”hyggeä” ja ruotsalaista ”lagomia”, mutta nyt kalsarikänni on hurmannut kansan. Ilmiön suomenkielisen nimen lausuminen hollantilaisille ei ole helppoa, mutta onneksi se on nyt käännetty: ”drankhangen” (joka puolestaan saa ainakin savolaisen suun solmuun…).

 

Koko kalsarikänni-buumi alkoi siitä, kun yksi arvovaltainen sanomalehti julkaisi laajan artikkelin juuri ennen Rantasen kirjan käännöksen myyntiin tuloa. Artikkelissa käsiteltiin yksityiskohtaisesti kaikki kalsarikänniin kuuluva: juomat, ruoat, pukeutuminen ja ajanviete.

Mutta siinä todettiin myös, että kalsarikännissä tuli esille kaikki, mistä Alankomaissa juuri yritetään päästä eroon – eli alkoholin käyttö, epäterveellinen ruokavalio ja liian vähäinen liikunta. Artikkelia varten haastateltu Rantanen muistutti, ettei sitä tarvitse joka päivä harrastaa ja että jos siitä jää krapula, on menty liian pitkälle.

Tuon artikkelin julkaisemisen jälkeen alkoivat muut lehdet kirjoittaa kalsarikännistä. Olen nähnyt aiheesta ainakin kaksikymmentä eri artikkelia – ja pääsipä kalsarikänni tv-uutisiinkin. Hyvin monissa artikkeleissa vedettiin linkki Suomen onnellisuusindeksin ja kalsarikännin välille ja todettiin, että ehkä sittenkin pitäisi alkaa katsoa toisin silmin kaikenlaisia juomasessioita. Monissa artikkeleissa kiinnitettiin huomiota siihen, että kalsarikännin toteuttamisessa ei juuri vaatteita tarvita ja että kysymyksessä on itselle annettu ”quality time”. Kalsarikänni on ”cool”.

 

Alankomaiden suomalaiset kommentoivat sosiaalisessa mediassa kalsarikännin saamaa huomiota tyyliin ”pitääkö Suomesta ja suomalaisista taas antaa juuri tällainen kuva?” Minusta julkaistuissa artikkeleissa ei ollut mitään negatiivista. Ollaan iloisia, kun saatiin medianäkyvyyttä – ja  päihitettiin naapurimaiden trendit!

Kommentit

  • luokkakaveri Päivi

    Oudot ilmiöt näyttävät purevan…Nyt on Alankomaat jo ”vallattu”! Onhan se erikoista, että Sibeliuksen, saunan ja sisun rinnalle tulee jotain uutta. Vaikka eivät kaikki suomalaiset kalsarikännejää ottaisikaan. Eivät kaikki kuuntele Sibeliustakaan, vaan Nightwishia. Meistä on moneksi!
    Kiitos taas jutusta ja terveiset räntäsateisesta Savosta!

Jätä kommentti

*