perjantai 17.11.2017 Eino, Einari

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Lomalle lähtijän huolia

 

Vihdoinkin kesäloma! Sitä on odotettu, suunniteltu ja osittain jo sielunsilmin etukäteen elettykin. Näin loppusuoralla kotona iskee pieni paniikki. Koti jää hyviin käsiin, mutta on sellaisia pikkujuttuja, joita kukaan muu ei tiedä…

Esimerkiksi, että meillä on takapihalla kesäasukas. Yhden kallellaan olevan litteän kiven alla asustaa herra Rupikonna. Se on jo monivuotinen asukas, mutta tänä kesänä se on yksin. Tai ainakaan minä en ole nähnyt sillä seuralaisia – puoliso vain naureskelee, että odotahan vaan jonkin aikaa…
Yleensä meillä on ollut kokonainen Rupikonna-perhe. Melkein joka päivä olen käynyt tarkistamassa, että konnalla on kaikki kunnossa. Viime viikon helteillä sitä ei näkynyt, mutta kuumalla se onkin aina kaivautunut multaan (ennustajasammakko?). Juhannusviikonloppuna, kun oli viileämpää, se oli jo puoliksi kotiutunut: pää pisti esiin mullan alta, kun kohotin varovasti kiveä.
Joskus olen laittanut kiven alle etanoita (niitähän meillä jostain syystä riittää!) ja herra Rupikonna on niellyt ne alta aikayksikön – tai ainakin ne hävisivät uskomattoman nopeasti. Ehkä onkin hyvä, että olen poissa jonkin aikaa, ettei herra pääse liikaa pulskistumaan.

Olemme ruokkineet pikkulintuja ihan tähän asti, sillä kevät oli kolea ja kun ensimmäiset talitiaiset hautoivat muniaan, hyönteisiä ei juuri näkynyt. Nyt linnuilla on jo toiset poikaset ja olemme jatkaneet ruokkimista. Ruokapaikoilla käy vilske, kun useampi lintuperhe käy vähän väliä täydentämässä luonnonravintoateriaansa pähkinöillä, siemenillä ja rasvalla.
Entäs sitten, kun rasvapallot loppuvat? Eikä kukaan muista täyttää vesiastioita, joissa suurimmissa jopa harakka käy pulikoimassa… Kotiuduttuamme meitä varmaan odottaa useampikin Angy Bird!

Entäs se “perunapelto” parvekkeella? Suuressa säkissä useampi peruna aloittelee kukintaa. Eihän niitä enää alas pihalle voinut raahata – siinä hytäkässä olisi mennyt koko sato pilalle!
Niinpä nyt toivotaan, että naapuri muistaisi omalta puoleltaan joskus vähän kastella säkin sisältöä, jotta pääsisimme nautiskelemaan omia perunoita heti loman jälkeen.

Heinä–elokuu ei ole sadon kannalta parasta loma-aikaa: puutarhassamme kypsyvät silloin tomaatit, karviaiset, karhunvatukat, vadelmat, mansikat – eikä niitä kukaan poimi.
Ei, vaikka kuinka monta kertaa sanoisi naapureille, että niitä voi kerätä heti kun ne ovat kypsiä. Eivät taida luottaa kuin kaupan tuotteisiin…

Tällaisia huolia lomalaisen mielessä pyörii, mutta olen varma, että ne unohtuvat heti, kun pääsemme moottoritielle – ja sehän ei ole meiltä kaukana.

 

Kommentit

  • irma rönkkö

    Tervetulloo VIEREMÄLLE ja lupsakkoo lommoo!

  • Päivi Kärkkäinen

    Toivottavasti rupikonna elelee ja voi hyvin, kun palaatte kotiin. Satokin lienee kypsynyt paremmin teidän puutarhassanne kuin täällä koleassa Suomessa.

Vastaus kommentoijalle Päivi Kärkkäinen Peruuta vastaus

*