tiistai 20.11.2018 Jari, Jalmari

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Lomamuistoilla syksyyn

Kamala stressi. Kesänaapuri kyseli jo blogista… Tuli vähän pitempi tauko, kun oltiin pitkällä lomalla. Mutta se on nyt taas takana päin. Kuinka viiden viikon loma voikin vilahtaa ohi niin nopeasti? Nyt on jo totuteltu työntekoon pari viikkoa ja vielä on vaikeaa… Miten täällä voikin olla niin pimeää aamuisin? Ilman herätyskelloa nukkuisin varmaan puoleen päivään – vain siksi, ettei aurinko paista samalla tavalla kuin siellä Ylä-Savossa… Ja mistä kaikki ihmiset siihen samaan bussiin aina aamuisin tunkevat, niin, ettei jää tilaa kunnolla hengittää?

Mutta onneksi on muistoja, jotka vieläkin piristävät yhä lyhyemmäksi käyviä syyspäiviä ja pimeitä iltoja. Lomakeleistä emme valita. Tai jos ihan rehellinen olen, vähän alempikin lämpötila olisi riittänyt. Helle vähän sekoitti suunnitelmia, mutta siitäs saimme – lomaa varten ei oikeastaan pitäisi suunnitella mitään.

Kaiholla muistelemme päiviä Kuhmon kamarimusiikkifestivaalilla. Helteestä huolimatta nautimme jokaisesta hetkestä. Vaikka välillä konserteissa hiki valui pitkin niskaa ja selkää ja vaikka yöunet jäivät kuumuuden takia lyhyiksi… Meillähän oli vielä helppoa muusikoihin verrattuna. Meidän tarvitsi vain kuunnella ja nauttia, mutta muusikot soittivat antaumuksella – isävainajan sanoin – saleissa, jotka joskus muistuttivat huonosti lämmitettyä saunaa. Montakohan kertaa päivässä he vaihtoivat vaatteita?

Lämpimät muistot jäivät myös kansakoulun ensimmäisen luokan tapaamisesta. Olimme tavanneet muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran kymmeniin vuosiin. Tuolloin elin niillä muistoilla hyvin kauan aikaa. Niin nytkin. Suosittelen jokaiselle luokkatapaamisissa käyntejä.

En ollut koskaan Suomessa asuessani käynyt kesäteatterissa. Nyt sekin puute on korjattu. Naisista kertonut naapurikunnan teatteriseurueen esitys sai silmiin niin naurun kuin liikutuksen kyyneleet. Minua taisi purra kesäteatterikärpänen, sillä ajatuksissa on jo ensi kesä – ja uusi kesäteatterivierailu. Hyviä ehdotuksia hauskoista teatteriesityksistä Ylä-Savon alueella otetaan kiitollisuudella vastaan.

Yhtenä iltana jätettiin jäähyväiset Rientolalle varmaan satojen vieremäläisten kanssa. Toivottavasti Rientolan tilalle tulee jonkinlainen kulttuuri-/urheilu-/seurojentalo, jossa voidaan järjestää monenlaisia tilaisuuksia ja jossa saisi joskus tanssiakin – kesäksi vaan tanssilava siihen lammen rannalle! Kyläkaupoissa käytiin joka päivä – joissakin useampaankin kertaan päivässä, kun taas tarvittiin jotain, mitä kaapeista ei ruokaa laittaessa tai pikkuremontteja tehtäessä löytynytkään. Rautakaupan hyllyt osataan nyt kyllä ulkoa.

Sukulaisia, ystäviä ja tuttavia nähtiin niin arjen kuin juhlan merkeissä. Lämmin kiitos kaikille! Valokuvat on ladattu jonnekin digipilveen ja niitä työstetään milloin mitäkin tarkoitusta varten. Joka kerran kuvia katsoessani elän noita hetkiä uudelleen ja nautin – ja melkein tunnen vieläkin kesän lämmön. Varmaan synkkinä ja kylminä talvi-iltoina lämmittelen niillä vielä monta kertaa!

 

 

Jätä kommentti

*