lauantai 22.3.2019 Vihtori

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Minne menit muisti

Oli nelirenkaisen jälkitarkastuksen aika. Katsastusasema antoi minulle ajan ja pyysi ilmoittamaan rekisterinumeron. Tai oikeastaan tarkastajan sanoin hän kysyi minulta: muistatko rekisterinumeron.

Vaikken mikään spesialisti autoni teknisten tietojen hallitsemisessa taida ollakaan, niin eikö tämä ole juuri se kaiken lähde, kun ruvetaan laittamaan moottoriarmaan asioita kuntoon.

Katsastussaseman tarkastajaherran kysymys huvitti minua. Joko hän halusi pitää kiinni uskomuksestaan, että nainen tietää vain värin autostaan ja kuinka monta rengasta siinä on tai sitten hän on tosiaan alkanut kohdata autonomistajia, jotka eivät kykene pitämään mielessä kuusimerkkistä koodia.

Ei meidän nykypäivänä tarvitse muistaa asioita. Meidän täytyy vain muistaa, mistä löydämme tiedon, kun sitä tarvitsemme.

Nippelitiedot ovat lakastu rikkalapiolla maton alle ja muistaminen on ulkoistettu luottoystävällemme, aikamme tärkeimmälle kumppanille, pörssiyhtiö Googlen hakukoneelle.

Aivoja säästetään, kun annetaan koneen ratkoa muistipelejä. Lapsena ajattelin asian eri tavoin. Oli selvää, että jokainen uusi puhelinnumero painettiin mieleen ja lukukirjojen tekstit tallennettiin sanasta sanaan päähän, jotta pystyi tahkomaan täydet pisteet kokeessa.

Tuosta nuin vaan. Ja nyt ei vaivaudu opettelemaan edes työpuhelinnumeroaan ulkoa.

Aivotutkijat väittävät, ettei Internet tee meistä tyhmempiä. Jos keholla on kuitenkin taipumus pyrkiä säästämään aivoja aina kun se on mahdollista, niin Internet on ainakin taitava edistämään tätä säästötyötä. Kun janoamme verkossa tietoa tiedon perään, emme pysähdy tutkiskelemaan lukemaamme vaan kiidämme kuin kimalainen kukasta kukkaan toisesta artikkelista seuraavaan. Siinä hötäkässä ei välttämättä ehdi painamaan mieleen kuin Iltalehden sivuilla vilahtaneet kivannäköiset tissit.

Teknostressi vaivaa. Informaatiotulva ja se järisyttävä teknologian jatkuva kehittyminen laittavat immeisen otsalohkon koville. Juuri sen osan aivoista, jonka pitäisi olla vireillään, kun tietoa tallennetaan pääkoppaan.

Olin erään vaihtoehtopedagogiikkaa harjoittavan koulun lukukauden päätösjuhlassa, jossa muistijäljen pyyhkimiseen tarkoitettu rikkaharja oltiin jätetty huoneen nurkkaan. Seitsemänvuotiaat tenavat latelivat tunnin verran ulkomuististaan runoja, loruja, tarinoita ja lauluja.

Teki mieli laulaa oodi lapsille. Vaikka ulkomuistia ei opetusmetodina kouluissa enää suositakaan, en usko että lasten aivoja tällä ainakaan pilattiin. Lorujen ja laulujen ulkoamuistista on hyötyä niin iltanuotiolla, kävelyretkillä, vanhana kiikkustuolissa kuin pienokaista nukuttaessa.

Keskuudessamme liikkuu teorioita, joiden mukaan Googlen kaltaisesta hakukoneesta tulisi ulkoisen muistin sijaan ihmisen sisäinen muisti. Eli meillä olisi kaikilla sisäänrakennettu Google kehossamme.

Aivokapasiteettini ei pysty asian käsittämiseen mutta se on varmasti mahdollista.

Ennen sitä meidän varmasti kannattaa pitää otsalohkostamme hyvää huolta. Vaikkei siihen arkipäiväinen Googlen himomme tai tarkastajat katsastusasemalla kannustaisikaan.

Jätä kommentti

*