keskiviikko 23.10.2019 Severi

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Mitä kuuluu susihukalle?

Tammikuun blogissani kerroin, että Alankomaihin oli asettautunut ainakin yksi susi. Mitäs sudelle nyt kuuluu?

Sille kuuluu hyvää. Se sai kaverin ja perusti perheen. Juuri ennen juhannusta joku oli kuvannut suden, joka otti kiinni metsäkauriin. Ja päivää myöhemmin riistakamerat olivat ikuistaneet susiemon kolmen poikasen kanssa – asiantuntijoiden mukaan poikasia saattaa olla jopa viisikin. Tämän  yhden susiperheen lisäksi Alankomaissa kuljeskelee vielä yksi yksinäinen naarassusi – on vain ajan kysymys, milloin sillekin tulee seuralainen.

Pikkusudet ovat kirvoittaneet kieskustelua moneksi… Ihan ensin käytiin keskustelua siitä, kuinka kauan sitten maassa oikeastaan on ollut viimeksi sudenpentu. Asiantuntijat puhuivat yli sadasta vuodesta. Lastenuutisten hellyttävän sudenpentukuvan yhteydessä puhuttiin kahdestasadasta vuodesta. Susiin erikoistunut järjestö sanoi kysyttäessä rehellisesti, ettei sitä tiennyt kukaan. Tiedetään ainoastaan, että viimeinen susi tapettiin vuoden 1845 tienoilla. Mutta sata tai kaksisataa vuotta – pitkä aika kuitenkin.

Sitten alkoi keskustelu susien vaarallisuudesta.  Nisäkäsyhdistyksestä ilmoitettiin, että luonnonsuojelualueilla liikkujien mahdollisuus tavata susi oli hyvin pieni. Ihmisiä varoitettiin etsimästä susia. Niiden tarkkaa elinaluetta ei olekaan tehty tunnetuksi. ”Sudet tarvitsevat rauhaa. Ne pelkäävät ihmisiä ja näin tulee olla jatkossakin.” Metsänvartijoiden määrää on lisätty turvaamaan susien rauha. Nauroin makeasti, kun luin yhden asiantuntijan ohjeen niille, jotka ehkä sattumalta suden näkisivät: ”Ota valokuva ja huuda täysillä ’bööööö’!” Valokuva tarvitaan suden olemassaolon vahvistamiseksi. Ja ’bööööö’….

Ja tietenkin keskustellaan siitä, miten näin pieneen ja tiheään asuttuun maahan mahtuu vielä susiakin.  Veluwen luonnonsuojelualueella odotetaan olevan tarpeeksi tilaa sudenpennuille. Suden territorio on keskimäärin 200 neliökilometriä. Veluwen alue on noin 1000 neliökilometriä eli teoriassa tilaa olisi neljälle tai viidelle susilaumalle. Ruokaa alueella on joka tapauksessa tarpeeksi, sillä pienempiä metsäneläviä on suojeltu vuosikausia niin, että viimeisten parin vuoden aikana niitä on jouduttu ampumaan. Susien tulo alueelle on jo vaikuttanut muiden eläinten käytökseen: esimerkiiksi saksanhirvet liikkuvat nopeammin ja ovat varovaisempia kuin ennen.

Toivotan susiperheelle (tai kohta varmaan monikossakin) menestystä – mutta sitähän on helppo toivottaa täältä tiheimmin asutulta kaupunkialueelta, melkein sadan kilometrin päässä susista!

Jätä kommentti

*