maanantai 18.11.2019 Tenho, Max, Jousia

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Muutoksien vainoama elämä

Vie minut paikkaan, missä ei puhuta muutoksesta.

Se voi olla mahdotonta. Välillä elämä ympärillämme saa kuvittelemaan, että eläisimme maailman syvimmän muutoksen keskellä. Ehkä näin onkin, sillä tulevaisuus on tuntematon.

Elämme isojen muutosten äärellä Suomessakin, mutta olisi harhaa ajatella, etteikö niin olisi ollut ennenkin.  Vaikka poliittiset suhteet muuttuvat, on historiassamme tapahtunut radikaalimpia asioita vapauduttuamme toisten maiden alaisuudesta. Vaikka älyteknologia marssii ja valloittaa työelämää, putputtivat aikoinaan pesukone ja muut apuvälineet koteihin päästämään naiset työelämään. Vaikka terveyspalvelumme muuttuvat kovaa kyytiä, oli hammashuoltopalvelujen kansallistaminen tie kohti aivan uudenlaista suuterveyttä.

Asioiden suhteuttaminen isommalle aikajanalle rauhoittaa. Koko elämä on yhtä muutosta – niin kuin mekin. Ketään ei saa säilymään samanlaisena kuin suolakurkkua etikkaliemessä edes vuodenkaan vertaa. Solumme uudistuvat, kokemuksemme karttuvat ja tietomme lisääntyvät.

Nyky-yhteiskuntamme organisaatiot, yritykset, koulut, järjestöt, kaikki, janoavat muutosta. Työntekijöiltä ja kansalaisilta odotetaan muutosmielisyyttä. Uskaltaisitko lähettää työhakemuksen, jossa kerrot olevasi vastarannan kiiski, joka torjuu ritarillisesti kilvellään jokaisen eteen tulevan uudistuksen.

Ehkä et, vaikka on täysin luonnollista suhtautua muutokseen epäillen. Kysymykset ja huolet liittyvät muutokseen kohtaamisen, sillä muutos herättää pelkoa ja epävarmuutta. On normaalia olla vastaan jotakin uutta ja vierasta, mutta se, ovatko epämukavat tunteet syy olla lähtemättä mukaan muutokseen kannattavaa ja mielekästä, on toinen kysymys.

Muutosta sellaisenaan ei voi arvottaa. Se ei ole itsessään hyvä tai huono.

Kun muutosta tuuttaa jokaisesta Powerpoint-presentaatiosta ja uutislinkeistä, tekee välillä mieli laittaa tossut jalkaan ja kipittää aarniometsän petäjän taakse pakoon muuttuvaa maailmaa.

Uudistumiseen tarvitaan vaivaa ja voimavaroja, mikä tarkoittaa lisää työtä.

Matin ja Maijan kannattaakin pohtia, mistä kulloiset kurjat tuntemukset ovat peräisin. Pelkääkö oman aseman menettämistä, eikö työnteko huvita, kokeeko ettei aika riitä muutostyöhön vai näkeekö oikeasti, ettei muutos kyseisessä tapauksessa kannata.

Jokainen poliittisia päätöksiä seurannut tietää, etteivät kaikki muutokset vie asioita parempaan suuntaan. Fiksu työnantaja saattaakin pestata töihin tarkkanäköisen kriittisen kaverin, joka osaa laskelmoida muutoksien tuomia etuja ja haittoja ja tarvittaessa kumota johtajansa muutosidean.

Ideointi vaatii välillä yhteistyötä. Kun odotamme ideoita ja käskyjä vain johtajilta, joudumme todennäköisesti epämieluisten tunteiden kierteeseen. Emme halua ottaa vastaan valmista pakettia.

Työpaikoilla työntekijät ovat  avain muutostyössä: heidän jokapäiväinen kosketus arjen työhön usen tuo esille, tarvitaanko muutosta ja jos tarvitaan, niin minkälaista.

Haastavaa hommaa on muutosta paeta.

Joskus muutokselle on sanottava ei, joskus kyllä mutta se on jännä juttu siitä, että joskus se tapahtuu silti, vaikka emme mitään sanoisikaan.

Jätä kommentti

*