torstai 13.12.2018 Seija

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Omppu opelle – tai vaikka kaksi

”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.”

”Vain oppilaista voi tulla mestareita.”

Nämä vanhat sanonnat muistuttavat meille oppimisen keskeisyydestä. Nyt kun olemme koulujen ja oppilaitosten lukuvuoden päättymisen ajankohdassa, oppilaat ja opiskelijat saavat aiheellisesti suuren huomion. Mutta aivan yhtä tärkeää on muistaa opettajia.

Huolimatta pitkistä kesälomista opettajan ammatti on kaikkea muuta kuin helppo. Juuri äsken (16.5.) uutisoitiin, kuinka opettajien jaksaminen on muuttuneiden olosuhteiden takia koetuksella. Opettajien ammattijärjestön (OAJ) järjestämässä kyselyssä eräskin opettaja kuvasi kokemuksiaan: ”Sekalainen työkuva, pirstaleisuus, uudet työtehtävät ja epäselvät tavoitteet, hektisyys, muutokset, tuen puute.” Lähes puolet opettajista sanoo tulleensa kiusatuksi. Oppilaat, oppilaiden vanhemmat ja työtoverit kiusaavat. Tosin ei tässäkään mitään uutta ole.

Alavuden yhteiskoulun poikaluokalla oikein kilpailimme siitä, kuka sai ruotsin kielen opettajamme nopeimmin itkemään ja lähtemään luokasta. (Kyllä nyt hävettää moinen raakuus ja ajattelemattomuus.)

Kuitenkin uskallan väittää, että ylivoimaisesti enemmistönä ovat sellaiset esimerkit, joissa opettajien ja oppilaiden suhteet ovat hyvät ja kohdallaan. Näin siitäkin huolimatta, että monista opettajistani en edes muista mitään erityistä. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että he olisivat epäonnistuneet tehtävässään.

On kuitenkin myös sellaisia opettajia, jotka ovat jääneet lähtemättömästi mieleen valopilkkuina, tähtinä ja aurinkoina. Heillä oli innostunut asenne oppiaineeseensa ja sen opettamiseen. He onnistuivat herättämään oppilaassa uteliaisuutta ja tiedonhalua. Heihin kuluu filosofian opettajani Uuno Saarnio, joka eläkepäivillään opetti meille viisauden rakastamista. Uuno sai karismallaan väsyneimmän ja kyynisimmänkin opiskelijan mielen virkistymään ja uudistumaan.

Pari viikkoa sitten kaukolainasin Kiuruveden kirjaston kätköistä löytyneen Saarnion kirjan ”Mitä tiedämme äärettömyydestä?” Sitä lukiessani haluan kiittää opettajaani Uunoa ja kaikkia muitakin opettajiani.

Samalla rohkaisen ja kehotan sinua tekemään samoin. Opettajat ovat kiitoksen ja tunnustuksen ansainneet.

Omppu opelle. Tai vaikka kaksi.

Markku Suokonautio

Jätä kommentti

*