perjantai 26.4.2019 Terttu, Teresa, Tessa

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Oppaat ovat päivänsä ansainneet

Tiesitkö, että tänään ­– keskiviikkona 21. helmikuuta – vietetään kansainvälistä matkailuoppaan päivää.

Jokainen, joka on jossain reissussa käynyt, on luultavasti turvautunut oppaan palveluihin. On kokemusta hyvistä oppaista, huonoista oppaista, oppaista jotka eivät jääneet mitenkään mieleen ja sitten taas niistä, jotka jäivät.

 

Kokemuksesta sanon, että jos haluat tutustua kotipaikkakuntaasi vähän syvällisemmin, kannattaa mennä paikallisopaskurssille. Siellä selviävät monet asiat niin historiasta, nykypäivästä kuin melkeinpä tulevaisuudestakin. Ja kokemuksesta sanon senkin, että harva tietää mitä kaikkia asioita oppaan täytyy ottaa huomioon opastaessaan.

Ensinnäkin täytyy muistaa esitellä itsensä  ja – mikäli ollaan bussin kyydissä – myös bussikuski. Arvatkaapa meinaavatko nämä perusasiat unohtua kaikessa alkuhötäkässä. Täytyy kertoa suurin piirtein mitä opastuksen aikana on odotettavissa; täytyy osata ohjata bussikuskia oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Täytyy muistaa paikkoja ja nimiä ja vuosilukuja ja nykyajan tapahtumia ja tietysti eteen tulevia kohteita. On hallittava ajankäyttö ja mikrofonin käyttö.  Kaikki tämä, samalla kun on valmiina vaihtamaan tarinaa ja suuntaa mikäli edessä on tietyömaa tai #meetoo-mielenosoitus tai jos meteori on tipahtanut sekunti sitten maahan bussin eteen ja paljastanut timanttisuonen. Viimeksi mainitussa tapauksessa on osattava saman tien kertoa timanttien maailmanmarkkinahinta ja ennakoitava, miten tapahtuma vaikuttaa paikkakunnalla.

Kaiken kaikkiaan oppaan on oltava kävelevä tieto- ja neuvotoimisto, joka on valmiina kaikkeen.

 

Ennen kaikkea: on kerrottava tarinoita. Sillä harva muistaa milloin Iisalmessa oli Putkolan pamaus (oli muuten vuonna 1965,)  mutta jos opas kertoo, että kyseisen kauppaliikkeen räjähtäessä tuntui kuin maailmansota olisi syttynyt ja ikkunat helisivät vielä kilometrien päässäkin, niin johan jää asia mieleen.

Tai ketä kiinnostaa, kuka maalasi  Nilsiän kirkon alttaritaulun – mutta kun  opas sattuu mainitsemaan, miten nilsiäläisten kielenkannat olivat irrota ja silmät pullistua päästä, kun  Juho Rissanen käytti siinä mallinaan paikallisia ihmisiä: että kuka herrantähden uskalsi esiintyä taulussa Jeesuksen pilkkaajana… Niin asia on ihan eri.

Toisaalta tarinoista on tullut nykyään muotiasia: ei ole sellaista mainosta, yritystä, lehtijuttua tai tapahtumaa, jota ei jotenkin käärittäisi tarinaksi. Siksi, koska on huomattu, että tarinat kiinnostavat ja tuovat asian lähemmäksi.

 

Arvatkaas mikä asia itselleni jäi mieleen eräältä Berliinin reissulta? Se kun opas kertoi, miten numero 18 on pannassa  – tai ainakin sitä pidetään hyvin arveluttavana ­– jos kyseinen numero esiintyy vaikkapa paidan selkämyksessä! Siksi, koska aakkosten eka kirjain on A ja kahdeksas kirjain on H. Siis AH. Adolf Hitler. Jos tuota numeroa käytät, arvellaan että olet uusnatsi! 88 on tietysti Heil Hitler – ja hei, taas olet uusnatsi!

Enpä olisi tuotakaan tiennyt jos en olisi oppaan tarinoita kuunnellut.

Jätä kommentti

*