keskiviikko 19.9.2018 Reija

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Oppe nyt wanha / ia noori / joilla ombi Sydhen toori

Tiedämme, että säästä riippumatta päivien pituus on joka vuosi samalla kalenterin kohdalla muuttumaton. Nythän valoa on jo enemmän kuin pimeyttä! Samoin tiedämme. että muuttamaton on myös huhtikuun alun (9.4.) juhlapäivä, jolloin vedämme lipun salkoon – satoi tai paistoi.

Niin, että minkä takia? No tietenkin siksi, että silloin Mikael Agricola kuoli! Tosin emme liputa hänen kuolemansa takia vaan siksi, että hän syntyi ja eli. Sattuipa vielä tekemään sen verran merkittävän elämäntyön, jotta saamme olla hänelle kiitollisia ihan tuoreen sydämemme pohjasta, Agricolaa itseään mukaellen.

Nuo sanathan hän kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen kirjan, ABC-kirjan, kansilehdelle. Oppe nyt wanha/ ja noori/  joilla ombi Sydhen toori. Siis sydän tuore.

 

Ei, ei Agricola ollut ensimmäinen, joka suomeksi kirjoitti. Mutta hän oli ensimmäinen, joka otti ihan sydämen asiakseen suomalaisten lukemaan opettamisen.   Tämähän kuului reformaation periaatteisiin. Kansan oli saatava lukea Raamattua ihan itse eli se ei saanut olla pappien erityisoikeus ja  -vapaus. Jotta se olisi ollut mahdollista, kansan tuli pystyä lukemaan ja tietysti myös ymmärtämään lukemaansa.

Ja oppihan kansa. Siis me suomenkieliset suomalaiset. Ja osaamme edelleenkin. Siitä saamme kiittää sekä kirkkoa ja koululaistostamme että itse kielemme luonnetta.

Lukemistahan helpottaa sangen suuresti se, että suomen kieli on lähes täysin foneettista. Siis sellaista, että jokaisella kirjaimella ja äänteellä on aina sama äännearvo. Kun siis kuulet suomenkielisen sanan, tiedät miten se kirjoitetaan.

Ei koskaan tarvitse toistaa tuota englannin kielen ehkä useimmin kuultua kysymystä ”How do you spell it?” Kuinka sinä kirjoitat sen? Vastaavasti, kun näet sanan kirjoitettuna, tiedät miten se äännetään. Näinhän ei ole monissa muissa kielissä.

 

Kaikissa kansainvälisissä tilastoissa Suomi on tänäkin päivänä lukutaidossa maailman ykkönen tai ainakin ihan kärkisijoilla riippuen siitä, miten nuo mittaukset suoritetaan. Mutta hälytyskellotkin ovat alkaneet soida. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että peruskoulun päättäneistä nuorista jopa 10 prosenttia omaa aivan riittämättömän lukutaidon selviytyäkseen meidän aikamme haasteista.

Lapsi oppii esimerkin voimasta. Siksi on tärkeää lukea lapsille, kannustaa ja innostaa lukemaan. Lukea itse lasten nähden. Kirjastolaitos voi maassamme edelleen ihan hyvin. Lehtiä ja kirjoja yhä painetaan ja ostetaan, vaikkakin fyysisesti printattu materiaali vähenee tasaisesti. Mutta myös netti on täynnä luettavaa – myös suomeksi.

Itse olen iloinnut kansalaisopiston lukupiireistä, mitkä ovat kannustaneet ja innostaneet minuakin tutustumaan sellaisiin kirjoihin, joita muuten tuskin olisi tullut luetuksi.

Lukutaitoa kun kannattaa vaalia. Ja siitä Agricolakin olisi todella ylpeä. Lippu tankoon suomen kielen kunniaksi! Ja syntyihän se Lönnrotkin tuona samana päivänä eli huhtikuun yhdeksäntenä.

Jätä kommentti

*