Miilun blogi: Pyörän selkään?

Auli Snikkers

Lomasta jäljelle jäi muisto vain… Se kyllä oli koronakesän osittainen karanteeniloma, mutta olipas kuitenkin taas kiva piipahtaa Vieremällä ja tavata – etäisyyksiä noudattaen – perhettä ja muutamia ystäviäkin. Kylällä uusi Rientola oli juhlia vaille valmis, torilla oli elämää – ja siellä voi nykyään nauttia kupposen kahviakin – ja kaupoissakin näytti riittävän väkeä ihan mukavasti. Joukkokokoontumisia välttelimme, joten tällä kertaa lauluillat jätettiin väliin. Vieremän ja Iisalmen väliä muutamaan kertaan ajaessamme tuli taas mieleen ajatus, joka on näköjään puhuttanut muitakin.

Tänne meille tulevat Miilut jäivät keväällä jonnekin matkan varrelle – luultavasti Alankomaiden puolelle – karanteeniin, kun en koronan puhjettua saanutkaan niitä normaalin postin kautta. Iki-ihanasta Miilusta kuitenkin lähetettiin pino kevään numeroita, kun ennen lomaa kyselin, missä Miilu mahtoi luurata. Nyt, vähän loman jälkeen, Miiluja alkoi tulla joka päivä kolme kerrallaan! Ilmeisesti lehtikaranteeni päättyi… eikä toivottavasti alkanut uudelleen, sillä tällä hetkellä laahataan taas kaksi numeroa jäljessä.

Mutta kylläpä nyt tulleissa lehdissä oli mielenkiintoista lukemista! Erityisesti mielenkiintoni herätti keskustelu pyörätiestä Vieremän ja Iisalmen välille – ja myös Vieremän ja Salahmin välille. Siitähän me olimme autossa monta kertaa puhuneet. Että päästäisiin pyörällä sujauttamaan vaikka Iisalmeen… Tiedän kokemuksesta, kuinka kauhistuneena ainakin ulkomaalaiset autonkuljettajat katsovat kapean maantien laidassa polkevia pyöräilijöitä! “Ovatko he väsyneet elämäänsä?” mieheni kysyi minulta ensimmäisellä kerralla, kun näki pyräilijöitä maantiellä, jossa autot viilettivät kaasu pohjassa ohi. Vaikka Alankomaissa on vain vähän maata, pyöräilijöille riittää omia teitä.

En uskaltaisi enää pyöräillä satasta ajavien autojen kaistalla. Muistan, kun pienenä asuimme Salahmilla ja taloamme rakennettiin Vieremälle. Sinä kesänä poljin pikkuveljen kanssa muutamana päivänä tuon välimatkan. Ns. pikitie oli silloin uusi ja sitä oli helppo ajaa – vaikka ehkä meidän oikeasti olisikin pitänyt ajaa sitä vanhaa, mutkaista ja mäkistä soratietä… Mutta liikenne ei silloin ollut läheskään niin vilkasta kuin nyt, joten uskaltauduimme uudelle tielle.

Jossain vaiheessa pyöriin tuli sellainen punainen varren päässä oleva varoitusmerkki, että autoilijat kiertäisivät pyörän vähän kauempaa. Onkohan niitä enää olemassakaan? En ole ainakaan liikenteessä nähnyt. Minusta ne olisivat edelleenkin hyödyllisiä.

Mutta kannatan enemmän ajatusta pyöräteistä, myös Vieremälle. Uskon, että moni alkaisi käyttää pyörää, jos ei tarvitsisi pelätä satulassa henkensä edestä! Kunto kohenisi, bensarahat säästyisivät, ja hyötyisihän siitä ilmastokin. Toivottavasti pyörätiepäätöksen tekemiseen ei mene enää vuosikausia, että me senioritkin ehtisimme vielä nauttia Vieremän maisemista pyörän selästä!

Kannatan ajatusta pyöräteistä, myös Vieremälle.

Keskustelu