Vaalivuosi. Sekä Suomessa että Alankomaissa. Suomessa valitaan huhtikuun alussa kansanedustajat eduskuntaan, Alankomaissa maaliskuun puolivälissä maakuntahallitukseen (Provinciale Staten) ja vesilautakuntaan (Waterschap).
Suomen vaaleista täällä ei ole tähän mennessä näkynyt muuta kuin se, mitä suurlähetystö ja paikalliset suomalaisjärjestöt maassa asuville suomalaisille verkkosivuillaan ja sosiaalisessa mediassa tiedottavat: ennakkoäänestyksen ajat ja paikat sekä mahdollisuus kirjeäänestykseen.
Suomesta tuli jo muutama viikko sitten ilmoitus äänioikeudesta. Suomen vaalikoneilla en ole vielä käynyt, mutta varmaan niihinkin on syytä tutustua. Seurasin kuitenkin yhtenä iltana Suomi–Seuran järjestämää vaalipaneelia, johon osallistuivat Suomen kahdeksan eduskuntapuolueen edustajat.
Puolueiden ulkosuomalaispolitiikkaa koskevassa keskustelussa tulivat esille muun muassa paluumuuton helpottaminen, kielivaatimukset Suomessa, Suomi-koulujen toiminnan turvaaminen ja Yle-areenan katsominen ulkomailta. Kaikki lupasivat tietenkin parastaan...
Aluevaalit vaikuttavat senaatin kokoonpanoon
Alankomaiden vaaleja koskevassa kirjekuoressa oli kaksi äänestyspassia. Tulevat vaalit ovat tavalliselle kansalaiselle melko tuntemattomat. Pari viikkoa sitten tehdyn kyselyn mukaan 58 % kansalaisista tiesi, että aluevaalit olivat tulossa ja vain 24 % tiesi, että myös vesilautakuntiin valittiin edustajia.
Tulevat vaalit ovat tavalliselle kansalaiselle melko tuntemattomat.
Mielenkiinto maakuntapolitiikkaan on vähäistä: neljäsosaa kaikista alankomaalaisista se ei kiinnosta ollenkaan. Näin ollen äänestysprosentti aluevaaleissa on ollut aina suhteellisen alhainen: 48 % vuonna 2015 ja 56 % vuonna 2019.
Alankomaat koostuu 12 maakunnasta, joissa kaikissa on maakuntahallitus. Sen jäsenet valitaan suorilla vaaleilla joka neljäs vuosi. Maakuntahallitusten puheenjohtajina toimivat kuninkaan komissaarit (Commissaris van de Koning), jotka maan hallitus nimittää kuudeksi vuodeksi.
Maakuntahallituksen jäsenmäärä määräytyy maakunnan asukasluvun mukaan. Tällä hetkellä pienimmässä maakuntahallituksessa on 39 jäsentä, suurimmassa 55. Maakuntahallitus päättää itsenäisesti maakunnan politiikasta monissa asioissa (esimerkiksi teiden rakentamisesta, kaupunkien ja kuntien laajentamisista, teollisuus- ja maatalousalueiden sijainnista), mutta se toteuttaa myös valtakunnallisia lakeja muun muassa luonnonsuojelussa ja valvomalla ympäristölakien toteuttamista.
Alankomaissa on kaksikamarinen parlamentti, jonka alahuoneessa on 150 kansanedustajaa ja ylähuoneessa eli senaatissa 75 jäsentä. Senaatti joko hyväksyy tai hylkää alahuoneen jo hyväksymät lait. Maakuntahallituksen erikoisin tehtävä on nimittää senaatin jäsenet. Näin ollen aluevaalit ovatkin kansallisesti katsottuna mielenkiintoiset vaalit. Ääni aluevaaleissa on epäsuorasti ääni senaattiin.
Vaalikampanjat ovat käynnissä ja puolueiden johtajat pääministeriä myöten näkyvät erilaisissa vaalitilaisuuksissa. Jotkut äänestäjät ajattelevat oman maakuntansa tai oman asuinympäristönsä asioita äänestäessään, mutta on varmaan hyvin paljon niitä, joille senaatin tuleva kokoonpano on erityisen tärkeää.
Vesilautakuntavaalit
Aluevaalien yhteydessä on myös vesilautakuntavaalit, joista tavallinen kansalainen ymmärtää vielä vähemmän kuin aluevaaleista.
Alankomaissa on 21 vesilautakuntaa, jotka ovat vastuussa meritulvasuojauksesta, pintavesistä ja jäteveden puhdistuksesta. Toiminnan rahoittamiseksi vesilautakunnat keräävät vesihallintoveroa ja päästömaksuja. Vesilautakuntavaaleissa valitaan edustajat lautakuntien hallitukseen (verrattavissa kunnanvaltuustoon).
Vesilautakunnan joka neljäs vuosi valittava hallitus koostuu suurimmaksi osaksi vesilautakunnan alueen asukkaista. Loput hallituksen jäsenistä ovat maanviljelijöitä ja luontoalueiden hoitajia, joita ei valita vaaleilla, vaan näiden eturyhmien järjestöt nimittävät edustajansa hallitukseen. Hallituksen jäsenten lukumäärä vaihtelee 18 ja 30 välillä. Vesilautakunnan hallitus päättää lautakunnan politiikasta.
Vesilautakunnan puheenjohtajana toimii Alankomaiden hallituksen kuudeksi vuodeksi nimittämä “dijkgraaf”, jonka tehtävä on verrattavissa kunnanjohtajan tehtävään. Maakunnat voivat perustaa ja lakkauttaa vesilautakuntia. Lisäksi maakuntien tehtävänä on valvoa vesilautakuntien toimintaa.
Koska minulle – kuten varmaan kaikille – muun muassa turvallisuus, toimiva yhteiskunta sekä tulvaton tulevaisuus ja puhdas vesi ovat tärkeitä, käytän 15.3. molemmat äänestyspassini. Enkä varmaan jätä Suomenkaan vaaleja väliin. Käyttäkäähän tekin äänioikeutenne!