Iisalmelainen opettaja-kirjailija Aarno Kellberg palasi vielä Otavan vuonna 1980 julkaisemassa teoksessaan ”Kansa kaikki kärsinyt” Kaarakkalan takaisiin, aina Talakselle ja Voloon ulottuviin salomaisemiin.
Tämän sota-ajan kotirintaman elämästä kertovan teoksen yksi keskeisistä henkilöistä on Timo, joka oli ottanut muutaman viikon loman hiilimiilun poltosta ja lähtenyt ampumaan oravia Kaarakkalan saloilta. Timon päiväsaaliiksi mainitaan ”muutamia kymmeniä”.
Sotavuosina oravakanta kasvoi nopeasti ja niiden nahkoilla oli kysyntää. Kirjoittajalla oli myös tiedossaan Miilukangas, jossa oli poltettu sysiä valtiolle. Paikka sijaitsi vain parisen kilometriä Palosenmäen kansakoulusta länteen.
Timon oravajahti keskeytyi äkisti, kun häntä kohtasi mykistyttävä näky. Hänen edessään olleen petäjän latvassa riippui laskuvarjo ja puun juurelta hän löytää radiolaitteen.
Vain puukkoa hyväksi käyttäen hän saa kaadettua petäjän. Saatuaan kankaasta ja naruista koostuvan laskuvarjon laskostetuksi hän palaa myös radiolähetin mukanaan kotiinsa. Perille saavuttuaan hän heittää laskuvarjonyytin vaimonsa ja lastensa ihasteltavaksi.
Romppeet, jotka se ol jäläkeensä jättäny, pietään myö.
Aluksi Timo kertoo ampuneensa tällä laskuvarjolla laskeutuneen desantin, mutta lopulta tunnustaa asian oikean laidan. Hänestä tämä laskuvarjodesantti on tuskin salolta elävänä selvinnyt. Hän myös toteaa, että nämä ” romppeet, jotka se ol jäläkeensä jättäny, pietään myö”.
Pian Timon löydökset tulivat yleisempään tietoon ja hänet vietiin useamman päivän kestäneisiin tiukkoihin kuulusteluihin suojeluskuntatalolle. Edelleen teoksessa kerrotaan, että radiolähetin ja laskuvarjo, josta Timon vaimo oli ehtinyt ommella lapsilleen vaatteita, takavarikoitiin.
Kellberg antaa kuulustelijoiden syyttää Timoa vakoojaksi, jonka luona olisi sijainnut salainen radioasema ja jossa olisi piileskellyt lentokoneista pudotettuja desantteja. Neljän vuorokauden kuluttua Timo päästetään irti käsiraudoista.
Pitkäaikainen Sotaveteraaniyhdistyksemme puheenjohtaja Tauno Remes, joka asui lähellä Palosenmäen koulua ja Timoa alias Lassi Kellbergiä, kertoi suojeluskuntalaisten suorittamien laskuvarjo- ja kuulustelukertomusten pitävän paikkansa. Minkäänlaista radiolähetintä paikalta ei kuitenkaan ollut löytynyt.
Lassin vaimon, toisen tiedon mukaan kylän ompelijan valmistamat lastenvaatteet takavarikoitiin eikä niitä enää palautettu. Remeksen mukaan Lassia ei voitu kuulusteluissa osoittaa vihollisen agentiksi, eikä hänen kotoaan löydetty mitään siihen viittaavaa.
Vuonna 1933 syntyneellä Martti Kauppisella on harvinainen silminnäkijän havainto jatkosodan ajalta laskuvarjolla pudotetusta desantista.
Hän oli ollut perheensä mukana Niemisen ja Poikainmäen välissä sijaitsevalla niittypalstalla heinätöissä, kun idästä oli lähestynyt korkealla lentänyt lentokone, josta heidän ihmeekseen henkilö hyppäsi laskuvarjolla. Tämän jälkeen lentokone kääntyi takaisin tulosuuntaansa.
Vapaan pudotuksen jälkeen laskuvarjo oli auennut ja Kauppisen arvelun mukaan laskeutuminen olisi tapahtunut Poikainmäen länsipuolella sijaitsevalle Rahkasuolle. Voisi myös olettaa, että kaakkoistuuli olisi saattanut kuljettaa laskuvarjon kyseistä paikkaa hieman etäämmälle, jolloin sillä olisi varmemmin yhteys Lassin tapaukseen.
Lassin löytöpaikan määritykselle Kellbergin tekstistä ei juuri ole apua, sillä hän toteaa Lassin kulkeneen ensin Kotvakkojoen vartta pitkin ja sitten kääntyneen kohti Simakkamäkeä, joka lienee kirjailijan keksimä paikannimi.
Venäjän sodanjohto tarvitsi desantteja muun muassa pohjoisesta tulevien rautatiekuljetusten tarkkailuun. Varsinkin kesän 1944 suurhyökkäyksen käynnistyessä heidän oli tärkeää saada reaaliaikaista tietoa pohjoisempana olevien saksalaisjoukkojen mahdollisista siirroista muun muassa kohti Kannasta.