Vuodenvaihde Vieremällä sai pakosta ajattelemaan eroja Suomen ja Alankomaiden välillä. Jos kyseessä olisi kilpailu, lopputulos olisi Suomen hyväksi 10–1.
Uudenvuodenaattona seurasimme alkuillasta vähän aikaa elämää kylällä. Rauhallista oli! Marketeissa näytti käyvän vielä asiakkaita ja joku yksinäinen autoilija ajoi muutaman kierroksen rallia keskustassa. Ehkäpä satuimme liikenteeseen sauna-aikaan...
Alankomaissa paukkupommit olisivat räjähdelleet jo aamusta alkaen. Tai oikeastaan ne paukahtelivat jo joulukuun alussa, ennen kuin lähdimme Suomeen.
Totesimme vieremäläisten olevan kuuliaista kansaa, sillä ensimmäisen ilotulitteen – tai paukkupommin – kuulimme kylän keskustassa tasan kello 18.00. Sen jälkeen taivaalle ilmestyi värikkäitä ilotulitteita aina silloin tällöin.
Koko aattoilta oli rauhallista. Ei mitään pommitusta, ei pelkoa roskapönttöjen tai postilaatikoiden räjäyttelystä, ei koko yön kestävää rauhattomuutta. Toivottavasti sellaista ei Vieremälle koskaan tulekaan.
Yleensä otin töissä vuoden viimeisen päivän vapaaksi, sillä en halunnut enää kulkea työmatkoja uudenvuodenaattona sen jälkeen, kun olin saanut pikkupoikien heittämän – onneksi vain pienen – paukkupommin jalkoihini ja olin kerran ollut bussissa, jota pommitettiin ilotulitteilla. Sen jälkeen näin pitkään painajaisunia ja päätin omasta kotiarestistani uuden vuoden aattoina.
Posti teippaa kaikki postilaatikot kiinni jouluviikolla.
Päähäni ei mahdu, mikä saa jotkut ihmiset tuhoamaan kaikkea, mikä sattuu uuden vuoden aattona kohdalle osumaan.
Alankomaissa tähän tuhovimmaan osataan jo varautua. Posti teippaa kaikki postilaatikot kiinni jouluviikolla ja avaa ne vasta uuden vuoden jälkeen. Kunnat ja kaupungit poistavat roskakorit katujen varsilta ja korvaavat ne jätesäkeillä muutaman viikon ajaksi. Julkisen liikenteen odotuskoppeja ei voida suojata, joten niitä tuhotaan vuodenvaihteessa kaikilla paikkakunnilla lukuisia. Mutta juhlaväen eteen saattaa sattua autokin ja se on saatava räjäyttää ilotulitteella…
Kauhulla luin pari päivää ennen vuoden loppua omista paikallisuutisistamme, että vain kulman takana talostamme parkkipaikalla oli yhtenä yönä sytytetty kaksi autoa palamaan. Osasimme vain huokaista, että “yhä lähemmäksi tulevat”…
Alankomaiden uudenvuodenpäivän uutisissa kerrottiin, että tällä kertaa vuodenvaihteessa kuoli kaksi henkilöä ilotulitteiden johdosta ja lukuisia joutui sairaalahoitoon.
Palokunta lähti yli 4000 kertaa sammutustöihin, suurimmaksi osaksi ilotulitteista syttyneihin paloihin. Autoja Alankomaissa paloi uuden vuoden yönä yhteensä 270, eniten Rotterdamissa. Suurimmissa kaupungeissa mellakkapoliisi joutui tulemaan paikalle levottomuuksien johdosta, sillä juhliva kansa pommitti ilotulitteilla tulipaloja sammuttavia palomiehiä ja normaalia työtään tekeviä poliiseja.
Poliisin, palokunnan ja terveydenhoitoalan henkilöstöön kohdistuva väkivalta on valitettavasti jo melkein jokapäiväistä Alankomaissa.
Roskakorit korvataan jätesäkeillä muutaman viikon ajan.
Vuodenvaihde Vieremällä tuntui taas parhaalta maailmassa. Sille, joka ei halunnut viettää rauhallista koti-iltaa, oli ohjelmaa paikallisessa ravintolassa aamuvarhaiseen asti. Tietääkseni Vieremällä ei ollut mitään hälinöitä vuodenvaihteessa.
Miksi sitten lopputulos tässä maaottelussa olisi 10–1 eikä 10–0? No, ei se oikeastaan ole pelkästään vuodenvaihteen asia… Olen kai alankomaalaistunut jo liikaakin, sillä kaipasin televisiosta kunnon viihdeohjelmia aattoiltana. Ehkä Helsingin Kansalaistorilta tullut ohjelma oli monen makuun, mutta me jätimme sen väliin.
Jos ei halua maksaa viihteestä ja jos ei ole internet-yhteyttä, Suomen television tarjonta on ainakin tässä osassa maata surkeaa. Tuntuu, että televisiosta tulee vain jos jonkinlaisia pelejä, kilpailuja ja uusintoja – vieläpä sellaisia, jotka olemme jo ainakin kahteen kertaan nähneet. Onneksi talosta löytyi vielä palapelejä ja Joulupukki toi paksun kirjan!
Toivotan kaikille lukijoille hyvää ja rauhaisaa alkanutta uutta vuotta!