Paisuan Pelle Pelottoman käsissä metalli taipuu työksi ja taiteeksi

Matti Martikainen katsoo miettiväisesti ikkunasta ulos. Sieltä näkyy syksyinen maisema. Pihan toisella puolella on Paimet Oy:n teollisuushalli, mutta se jää näkymättömiin. Sen sijaan, jos oikein tarkasti tiiraa, näkyy pieni pala sitä maata, jota Martikainen tallasi ihan pikkunaskalina.

– Kotipaikalleni on tästä linnuntietä 1,5 kilometriä, hän mainitsee.

– Isäni kuoli kun olin vähän yli kymmenvuotias, ja kun isosisko lähti maailmalle, jäin äidin kanssa siihen kahdestaan. Meillä oli neljä lehmää, hevonen, kanoja... kyllähän ne koneet kiinnostivat jo silloin, mutta ei neljän lehmän taloudessa koneita hankittu.

Mutta jokin voima niissä koneissa oli, että ne saivat nuoriherra Martikaisen lähtemään armeijan jälkeen töihin pieneen metallipajaan Tuusniemelle.

– Naapurinpojan kanssa sinne lähdin. Enhän minä mitään osannut, mutta naapurinpoika oli käynyt ammattikoulun ja oli minulle ”tutorina”... Ensialkuun siivosin tiloja, mutta sitten sain jo hitsatakin, Martikainen nauraa.

– Ja kun tulin puolen vuoden jälkeen takaisin Sonkajärvelle, tunsin olevani jo täysi seppä!

Seurasi 2,5 vuotta metallitöitä Iisalmessa Rovaniemen Konepajalla, ja sen jälkeen Martikainen pisti pystyyn oman pajan Veikko Kurteliuksen autotalliin vuonna 1975. Siitä alkoi yritttäjyys. Vuodesta 1977 lähtien hän on työskennellyt kaarihallissa omakotitalonsa pihapiirissä.

Paimet Ky:ssä – nimi tulee sanoista Paisuan Metalli – oli parhaimmillaan yli kymmenen työntekijää, ja koneita vietiin ulkomaillekin. Ensin siinä tehtiin kuljetuskalustoa ja esimerkiksi rahtiliikenteen päällysrakenteita, sitten puutyöstöön soveltuvia koneita, ja lopulta pyörö- ja höylähirsiä.

Nyt 75-vuotias Martikainen pitää yritystä omien sanojensa mukaan ”hiljaisella tulella”.

– En ihan kello 8–16 ole töissä, vaan otan välillä nokoset, ja vauhti on muutenkin hidastunut, hän nauraa.

On tainnut käydä niin, että aikaa on jäänyt enemmän keksinnöille! Mies on nimittäin varsinainen Pelle Peloton: hän on kehittänyt muun muassa aidanhalkaisu-, hirrentyöstö- ja tiiluntekokoneet: viimeksi mainitulla tehdään puusta tiilen näköisiä kappaleita eli puutiiliä. Niillä Martikainen on verhoillut myös oman keittiönsä sisäseiniä.

– Siitä meni koe-eriä Japaniin saakka.

Silloin röyhistelin kovastikin!

Tulihta-teline, missä voi polttaa puita, sai mallisuojankin. Idean isänä oli Jaakko Hynynen.

– Kerran elämässäni olen kokeillut patentin hakemista, kyseessä oli silloin turvemurskain. Sainkin patentin, mutta kyseistä konetta tehtiin vain yksi kappale. Mutta tulipahan kokeiltua!

Yrittäminen ja keksinnöt ovat kuitenkin vain osa elämää ja arkea. Oman ison siivunsa vie kulttuuri: taiteen tekeminen, kirjoittaminen ja teatteri.

Kaikki alkoi näyttelemisestä. Siitä Martikainen innostui jo koulun opintokerhossa 1960-luvulla, ja kun Paisuan tunnettu opettaja Pentti Höytämö aloitti Ahteelassa pikkujouluperinteen, oli Martikainen mukana sketsinäytelmissä.

– Sittemmin Luukkosen Martti elvytti pikkujoulut ja Veijo Muranen ohjasi niihin sketsejä. Niitä näytettiin sitten keväälläkin, ja lopulta keskityimme pitempiin näytelmiin.

Rautatie oli niistä ensimmänen, ja samalla ensimmäinen Matin dramatisoima näytelmä. Samalla sai alkunsa Paisuan Tuajamateatteri.

Martikainen kunnostautui itsekin sketsien kirjoittajana, mutta päätti sitten kokeilla, ”kestäisikö piä kokkeilla” vähän pidempääkin näytelmää. Syntyi Valelääkäri.

– Kyllä siitä tuntui yleisö tykkäävän, sitä esitettiin Iisalmen kulttuurikeskuksellakin ja sali oli tupaten täynnä. 470 henkeä, Martikainen muistelee.

Sittemmin näytelmäkäsikirjoituksia on syntynyt muitakin: Vain muutaman tonnin tähden, Munakukkulalta Brysseliin, Sote-sopan paras hanke, Ylihuomenna hän tulee... Osuuspankki tilasi juhliinsa oman näytelmän, ja Martikaisen – kenenpä muunkaan – kynästä on lähtöisin nyt kesällä ja syksyllä esitetty Sonkajärven historiikki.

Yksi mielenkiintoisimmista projekteista oli kuitenkin Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaaja -romaanin dramatisointi näytelmäksi.

Martikainen kävi kukkapuskan kanssa Huovisen lesken, Hilkka Huovisen luona kysymässä, josko kirjasta saisi muokata näytelmän. Tämä antoikin luvan ja kävi vielä itse katsomassa näytelmän Paisuassa.

– Näyttelin siinä itse Mertsin osan. Se oli kyllä raskas rooli, oli sellaisia kohtauksia missä sai ihan nieleskellä.

Muutkin teatterit ovat olleet kiinnostuneita käsikirjoituksista, ja Vain muutaman tonnin tähden -näytelmää esitettiin myös Jämsässä. Martikainen itse oli Mäklinin pariskunnan kanssa sitä siellä katsomassa.

– Olihan se aika jännä tunne, Martikainen muistelee.

Näin siksikin, että yleensä Martikaisella on jo käsikirjoitusvaiheessa mielessään ne Tuajamateatterin näyttelijät, jotka voisivat roolit tehdä. Näytelmä siis tekeytyy pitkälti näyttelijöiden mukaan. Jämsässä tilanne oli tietenkin toinen.

Viimeisimmäksi tulivat isot metalliset taideteokset.

– Tein aiemminkin pieniä muistoesineitä ja esimerkiksi Kylän kellokas -kelloja. Ensimmäisen isomman teoksen tein itselleni ja ihan huvikseen; oli jäänyt tähteeksi isoja metallikiekkoja, ja mietin että no mihinkäs nuo. Mieleen tuli simpukka, ja sellaisen siitä tein.

Se päätyi lopulta vuonna 2018 Iisalmessa järjestettyyn Koivukuja-näyttelyyn. Monetkin mielailivat sitä ostaakseen, mutta voiton vei eräs maisema-arkkitehti Nokialta. Hänen pihastaan teos nyt löytyy.

– Kieltämättä röyhistelin silloin rintaani kovastikin! Martikainen nauraa.

Nyt taideteoksia on useita Rutakon raitilla ja yksi on löytänyt tiensä myös Vieremän keskustaan.

Entäpä jatkossa?

Kerran Martikainen on kokeillut kynsiään myös romaanin kirjoittajana, mutta nyt mielen perukoilla kytee ajatuksia niin uusista taideteoksista kuin näytelmästäkin.

Taiteelle vastapainoa antaa urheilu. Martikainenkin tuntuu olevan kerrassaan hurahtanut tonkkumin pelaamiseen – siis nännikumien heittämiseen tonkkaan. Paisuassa riittää muutenkin kyseisen lajin kovia pelaajia, ja menestystä onkin tullut. Martikaisella on tähän selitys valmiina:

– Meillä on yksi aivan erinomainen pelaaja, Eija Raatikainen, ja tokihan meidän muiden täytyy koko ajan yrittää heivauttaa hänet siitä ykköstilalta!