Tolkuttomasti lunta, pimeää ja jatkuvaa yli 30 asteen pakkasta. Mutta myös rauhaa ja hiljaisuutta. Ne ovat keravalaisen Kaisa Määttäsen päällimmäiset tunnot Aittokoskella etätyössä vietetystä puolesta vuodesta.
– Näen valosaastetta aina Etelä-Suomessa. Joitakin pimeys voi pelottaa, mutta ei minua. Täällä ei ole pakko nähdä ihmisiä, ellei halua. Myös puhtaampi ilma voisi olla joillekin vetonaula, pohtii Kaisa etätyön mahdollisuuksia Sonkajärvellä.
Kaisalle oli tärkeää viitostien läheisyys, sillä hän reissasi autollaan kuukausittain etelään lähitöihin. Hän työskentelee ammattioppilaitoksen koulutussuunnittelijana Helsingissä ja otti töistään osittaista opintovapaata hevostalouden perustutkinnon opiskeluun.
Se, että maalla ajetaan enemmän autolla kuin suurkaupungissa, taitaa olla pelkkä myytti.
– Auto on liikkunut täällä paljon vähemmän, kun ei ole ollut työmatkaa ajettavana. Kotona liikun autolla päivittäin töihin ja tallille. Ilman autoa ei kuitenkaan kannata haaveilla etätöistä Sonkajärvellä. Tuli yllätyksenä, että polttopuut ja ruokaostokset piti suunnitella päiviksi etukäteen, kun auto jäätyi kovimmilla pakkasilla. Myös lumitöiden määrä yllätti. Tunnen itseni nyt enemmän aikuiseksi, kun asuin talven yksin mökissä, 38-vuotias Kaisa sanoo.
Ilman autoa ei kannata haaveilla etätöistä Sonkajärvellä.
Sanna Kauppisen kotitallissa majaili Kaisan itselleen 30-vuotislahjaksi ostama Muuli. Sen ansiosta Kaisa ja Sanna ystävystyivät hevosalan messuilla vuonna 2017.
– Olin lukenut Kaisan Muuliprojekti-blogia, ja menin juttusille. Tuli puhetta hevosen kouluttamisesta. Koska ajatuksemme Kaisan kanssa olivat samansuuntaiset hevosten käsittelyn suhteen, Muuli tulikin meille pian puoleksi vuodeksi. Itse asiassa koulutin enemmän Kaisaa Muulin käsittelyyn. Esimerkiksi selkään nousu oli Muulille jännittävää. Muulia pitää käsitellessä houkutella ja palkita enemmän kuin käyttää painetta tai käskyttää. Muuli sai varmuutta ja rutiinia sillä ratsastukseen ja Kaisa rohkeutta pärjäämiseen, vaikka eläin ottaisikin äkkilähdöt pelästyessään, muistelee Sanna.
Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta muulien kouluttamisesta.
Espanjasta Suomeen 3-vuotiaana muuttanut Muuli on nyt 11-vuotias. Oikeasti se on muuliaasi, jonka emä on aasi ja isä hevonen.
– Luulin kauan, että se on muuli, jonka emä on hevonen. Luonteeltaan muuliaasitamma on kaikkein hankalin, Kaisa kertoo.
Kaisa innostui aaseista lapsuuskodissaan, karjatilalla Heinolassa, jossa oli talvisin hoidossa 4H-yhdistyksen shetlanninponi ja aasi. Kaisalla on suosittu Muuliprojekti-blogi ja tilit eri somekanaville. Hänellä on 43 000 seuraajaa TikTokissa, noin 10 000 Instagramissa ja reilut 1000 Facebookissa.
Hevossomettajissa hän on Instagramin Suomen Top 10:ssä, ja Hevosalan Somegaalassa Muuliprojekti oli tämän vuoden voittaja Paras rotutili -sarjassa.
Sometus hevosalalla ei riitä edes sivutyöksi. Etätyön Sonkajärvellä mahdollisti Kaisan Keravan asunnon tilapäinen vuokraus Airbnb:n ja Bookingin kautta. Lisäksi hän sai opintovapaansa ajalta aikuiskoulutustukea hevosalan opintoihinsa, joita Kaisa ja Sanna opiskelivat osittain yhdessä.
Molemmat tekivät helmikuussa Kpedun opintoihinsa liittyvän työharjoittelun Australian hevospääkaupungiksi kutsutussa Sconessa New South Walesissa. Kaksikko ehti myös lomailla pari viikkoa Uudessa Seelannissa.
10 000
seuraajaa Instagramissa.