Eläkeliiton Sonkajärven yhdistyksen järjestämä hautausmaakierros juhannuksen aatonaattoiltana oli menestys, sillä ensimmäisellä kierroksella oli parikymmentä osallistujaa, ja toinen porukka odotti jo vuoroaan.
Osallistujia oli tullut Iisalmesta asti, sillä Ylä-Savon Oppaat ry:n jäsenet olivat opintovieraina kiinnostuneita Sonkajärven hautausmaalle haudatuista, kunnan historiaan vaikuttaneista henkilöistä. Hautojen ja muistomerkkien kautta tuli esille monta mielenkiintoista tarinaa, joita kertoivat Olavi Tapaninen, Mikko Mustonen ja Viljo Sirvio.
– Kyllä täällä hautuumaalla on viimeistään tavattava, vitsailivat ystäviään kierroksella pitkästä aikaa nähneet tutut.
Kuolleiden tuttavien hautakivet pysäyttivät retkeläisiä välillä. Kuolinilmoituksia ei aina ehdi lukea lehdestä, eikä niitä siellä aina enää olekaan.
– Kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen olin tuomassa hevosella vainajaa tähän entiseen ruumishuoneeseen, kun sodan käynyt hevonen haistoi ruumiin ja vauhkoontui kylällä, Viljo Sirvio muisteli.
Toi vaikka sianporsaan repussaan, jos sellaista talossa tarvittiin.
Entinen ruumishuone, punainen hirsimökki on edelleen paikoillaan Sonkakankaalla, tosin nyt varastokäytössä.
Hautausmaakierroksen aluksi pysähdyttiin paikalle, jolla Iisalmen kirkkoherra, rovasti Johan Lorenz Lagus nousi ensin penkille, sitten pöydälle, ja siunasi vasta perustetun kirkkomaan 15.8.1855. Puolen hehtaarin alue tuli lahjoituksena neljästä kylän talosta, ja siihen sisältyivät kirkkokangas, kirkkomaa ja seurakuntatalon tontti.
Ensimmäisen kiven kirkon rakennustyömaalle ajoi Saarimäen Sikomäestä Petter Johan Repo, jonka muistolaatallisella haudalla pysähdyttiin. Miltä entisajan kivireki näyttää, selviää hautakiveen kiinnitetystä QR-koodista.
Sonkajärven lukuisissa sankarihaudoissa lepäävistä vain yksi on nainen, joka paleltui Lapin sodassa ollessaan vartiotornissa. ”Uhrista versoo tulevaisuus” -tekstillä varustetun paaden ja patsaan lähellä sankarihauta-alueella on Ville Väisäsen, Sonkajärven ainoan Mannerheim-ristin ritarin muistomerkki. Tyhjäksi Rutakontien varteen jätetylle alueellekin löytyy selitys: se on varattu myöhempien sotien sankarivainajille. Toivottavasti alue jääkin tyhjäksi.
– Sonkajärvelläkin on kuollut satoja ihmisiä nälkään, Mikko Mustonen sanoi.
vartiotornissa Lapin sodassa.
Nälkään katovuosina 1866–1868 kuolleiden vainajien muistomerkkinä hautausmaalla on Sonkakosken myllyllä toiminut, pettuakin jauhanut myllynkivi, joka on tuotu hautausmaalle lipputangon alta Sonkakosken Mustolasta.
Kuvanveistäjä Unto Kumpulainen (1918–1983) tunnetaan erityisesti kirjaston edessä olevasta Raivaaja-patsaastaan. Sukuhaudassa lepää myös kauppias Isak Kumpulainen. Koulun puoleisella kulmalla kirkkoa on kansanedustaja, maatalousministeri Tahvo Rönkön (1905–1993) hauta.
– Rönkkö toimi aikoinaan maatalousneuvojana Rautavaaralla, ja toi vaikka sianporsaan repussaan, jos sellaista talossa tarvittiin, Mikko Mustonen kertoi.
