perjantai 29.5.2020 Oiva, Oliver, Olivia, Oivi

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Punakyniä ja täyteen sullottuja vaaliuurnia

Alankomaissa äänestettiin maaliskuun puolivälissä. Tällä kertaa vaalit kiinnostivat muitakin kuin vain alankomaalaisia, sillä gallupeissa Geert Wildersin populistinen, islamin vastainen puolue oli välillä kovassa nousussa. Parlamenttirakennuksen ympärillä pyöri toimittajia ja kirjeenvaihtajia vähän kaikkialta jo päiväkausia ennen itse äänestyspäivää.
Vaalien tulokset ovat varmaan myös jo kaikkien asiasta kiinnostuneiden tiedossa, joten ei siitä sen enempää – kuin että tällä hetkellä yritetään saada kasaan hallitusta, jossa olisivat markkinaliberaalit, vasemmistoliberaalit, kristillisdemokraatit ja vasemmistovihreät – aika vaikea yhtälö.
Näissä vaaleissa riitti ihmettelemistä tällaiselle politiikasta vähemmän kiinnostuneelle käytännön ihmiselle. Äänestäjillä oli vara valita 28 puolueesta – mukaan mahtui perinteisten puolueiden lisäksi mm. eläintensuojelijat, senioripuolue, yrittäjäpuolue, piraattipuolue ja ei-äänestäjät (äänestäjät, jotka eivät äänestä).  150-paikkaiseen alahuoneeseen pääsi lopulta 13 puoluetta.

Suomessa äänestäjä saa äänestyskoppiin mennessään käteensä pienen äänestyslapun, johon hän kirjoittaa numeron. Alankomaissa äänestyslappuna oli tällä kertaa melkoinen lakana, kun siinä oli lueteltu puolueittain kaikki ehdokkaat.
Äänestys tapahtuu täällä niin, että äänestäjä  värittää punakynällä  valitsemansa ehdokkaan kohdalla olevan ruudun.  Äänestyskopeissa kävi suhina, kun jokainen etsi omaa ehdokastaan listalta. Ihan kuin olisi vanhanaikaista, kookasta sanomalehteä lukenut…
Punakynämerkinnän jälkeen lista oli yritettävä taitella takaisin samanlaiseksi kuin se oli ollut ennen sen avaamista. Siinä pitikin olla kieli keskellä suuta. Sitten taiteltu, pitkä ja kapea lappu piti saada sullottua vaaliuurnaan, joka monilla paikkakunnilla oli täpötäynnä jo ennen iltaa. Telkkarissa näytettiin, kun jossain vaalivirkailija sukkasillaan tamppasi äänestyslappuja suuressa lukollisessa jätesäiliössä, joka toimi vaaliuurnana.

Tällä kertaa äänestäjien määrä yllätti järjestäjät. Äänestysprosentti oli 81,9. Monissa paikoissa äänestyslaput loppuivat kesken ja niitä jouduttiin painattamaan iltapäivällä lisää – jossain jopa kopioitiin, kun ei aikapulan takia muuta keksitty. Äänestysjonot ulottuivat lähes kaikkialla kadulle asti. Onneksi oli kaunis sää! Ehkä sekin sain äänestäjät liikkeelle.
Vaaliuurnien sulkeuduttua illalla yhdeksältä, kuului uutisia, että jossain äänestyspaikkaa pidettiin vielä auki, kun ulkona oli sellainen jono…

Sitten alettiin odotella tuloksia. Normaalisti eri paikkakuntien tulokset on saatu nopeasti, mutta nyt kaikki äänet jouduttiin laskemaan käsin.
Hakkereiden pelossa äänten laskussa nimittäin voitiin käyttää apuna vain sellaisia tietokoneita, joilta ei ollut yhteyttä internettiin. Tuhannet vapaaehtoiset olivat eri  kunnissa avaamassa huolellisesti kiinni taiteltuja, suuria äänestyslappuja, järjestämässä niitä pinoihin puolueittain ja sitten laskemassa eri ehdokkaiden saamia ääniä.
Siihenhän meni koko ilta – ja yö – ja osa aamuakin. Kahdentoista aikaan yöllä oli saatu 24 kunnan/kaupungin äänestystulokset (Alankomaissa on yhteensä 388 kuntaa/kaupunkia).  Mutta jo puoli kymmeltä saatu ensimmäinen arvio piti aika hyvin paikkansa.

Äänestyspaikalla huomio kiinnittyi  kookkaiden äänestyslappujen lisäksi  äänestyskoppeihin, jotka oli asetettu niin, että äänestäjä seisoi selin äänestyshuoneen keskustaan päin ja jokainen, joka halusi, voi helposti nähdä, mitä ruutua missäkin kopissa väritettiin.
Ehkä syynä oli se, että jos kopit olisivat olleet toisinpäin, kokonaiset perheet olisivat saattaneet tunkeutua samaan koppiin äänestämään. Sellaista on kuulemma joskus tapahtunut. Vaalisalaisuus taitaa olla tuntematon sana täkäläisille.

Jätä kommentti

*