tiistai 22.5.2018 Hemminki, Hemmo

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Sataa, sataa yhtenään

No niin, se oli sitten jo kolmas rikki mennyt sateenvarjo tammikuussa! Tällä kertaa ihan kevyt, pienikokoinen, sellainen kaikenvaran sateenvarjo. Edellinen oli kunnollinen, myrskynkestävänä mainostettu supervarjo, mutta eipä jäänyt siitäkään kuin varsi ja sinne tänne hapsottavat metallipuikot käteen, kun tuulenpuuska yllätti yhtenä aamuna. Ja se ensimmäinen oli norjalaiskollegalta saatu laukkuun sopiva, jo useiden vuosien sadekuuroja ja tuulta kestänyt sateenvarjo.

Ihan tuli tippa silmään, kun se yllättäen tammikuun alussa humahti ylösalaisin ja melkein kaikki alumiiniosat katkesivat. Roskikseen joutuivat kaikki kolme.

Se, mitä siellä Ylä-Savossa on tullut lumena taivaalta, on täällä tullut vetenä. Ei ole kyllä ollut montaa kuivaa päivää! Yleensä aamulla alkaa sataa juuri silloin, kun astun ulos ja lähden kävelemään bussipysäkille. Jos ei tuule, selviän sateenvarjoineni melko kuivana bussiin, mutta toisin on sitten keskusasemalta työpaikalle.

Kävelymatkaa ei ole kuin viitisen minuuttia, mutta taival on eteenpäin taistelua eräänlaisessa tuulitunnelissa! Molemmin puolin kävelykatua on korkeita kerrostaloja ja kadulla tuulee aina! Ja jos kaikkialla tuulee, niin siellä tuulee kymmenen kertaa enemmän. Hyvä, kun tukka päässä pysyy!

Vähän väliä manaan niitä arkkitehtejä, jotka tuollaisia alueita suunnittelevat. He eivät varmaan koskaan itse kävele… varsinkaan sateessa ja myrskyssä… Tuollaisina sade-ja tuulipäivinä kävelykadun roskapöntöt ovat pullollaan rikkinäisiä sateenvarjoja!

 

Mutta vettä on siis riittänyt. Jo tammikuun alussa täällä oli tulvia. Saksasta Alankomaihin virtaavan  joen vesi oli yli 2 metriä normaalia korkeammalla. Joen kautta Alankomaihin virtasi vettä enimmillään reilut 7 miljoonaa litraa sekunnissa. Mutta jokivallit kestivät. Sulkuja avattin muutamissa paikoissa niin, että vesi pääsi vapaasti juoksemaan ja toisaalla taas pystytettiin väliaikaisia sulkuja estämään veden tuloa. Tulvavahingot jäivät vähäisiksi – toisin kuin pari viikkoa sitten riehuneen myrskyn aiheuttamat tuhot.

Meillä isäntä oli jokin aika sitten pihatöissä ja joutui kaivamaan kuopan jotain paalua varten. Hetken kaivettuaan hän huomasi kuopan täyttyvän vedestä ja luuli osuneensa pihalla kulkevaan vesijohtoon. Hän sulki hanat ulkona ja odotteli seuraavaan päivään kuopan kuivumista.

Mutta eipä se kuivunutkaan. Vesi oli pohjavettä, joka oli todella korkealla. Taitaa olla kuoppa vieläkin vettä täynnä – toisaalta, kuka sitä nyt sateella pihatöitä tekee… Ehtiihän tuota kaivaa kesälläkin.

Joka ilta katsomme uutisten sääennusteen, josta alkaa vähitellen tulla päivän vitsi. Parhaimmillaan aamuksi ja päiväksi ennustetaan pilvipoutaa, “mutta viimeistään illalla alkaa sataa”. Täytyy taas huomenna lähteä ostamaan uusi sateenvarjo. Siitä, joka tekee todella myrskynkestävän varjon, tulee miljonääri.

Jätä kommentti

*