maanantai 18.11.2019 Tenho, Max, Jousia

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Syksyisiä säkeitä

Syksy lensi harmain siivin, yli suuren suon…

Joka ikinen syksy muistan tuon runonpätkän. Etenkin silloin, kun on sumuisenharmaa ilma, mätänevien lehtien tuoksu kohoaa maasta, ja metsässä piipittää enää vain yksi ainokainen lintu.

Kyse on Aila Nissisen runosta, ja muistan selvästi, miten kyseinen runo löytyi ala-asteen lukukirjasta. Ja se jatkuu: ”Suolla oli kurkia: isäkurki, äitikurki, sekä poika, kurki-Jukka. Heillä oli niskatukka sekä pitkänpitkät nokat…”

Toinen runo, jota mutisen mielessäni joka ikinen syksy, on Eino Leinon Syysmetsässä. Tiedättehän sen, joka alkaa: ”Astelin metsässä syksyisessä / pikkulintuja kuulin / jotka jo ammoin vaienneiksi / viimahan, viluhun luulin.”

Jotenkin nuo runonpätkät kuvaavat syksyä kertakaikkisen osuvasti.

 

Syksyyn kuuluu muitakin osumia, jotka eivät ole niin mukavia. Kuten hirvionnettomuudet.

Itselleni ei ole vielä mitään kamalaa sillä saralla sattunut ­ – ja nyt koputan puuta – mutta joskus on ollut siinä hilikulla.

Muistan senkin kerran, kun marraskuinen hämärä oli jo valumassa maiseman ylle. Maantie oli liukkaampi kuin juuri jäädytetty luistinrata, ja siitä syystä vauhtiakaan ei autolla ollut lähelläkään lakisääteistä kahdeksaakymppiä. Kuusikymppiä nyt kuitenkin.

Siinä eteenpäin ajellessa – kieli tarkasti keskellä suuta – silmänurkasta näin jotakin pientä liikettä edestäpäin, tien vierustalta mutta vielä ojan toiselta puolelta. Hirvihän siellä, ja iso. Ja sen näköisenä se siinä töytäili, että ihan selvästi mietti tien ylittämistä.

Tiesin satavarmasti, että jos hirvi päättäisi lähteä ylittämään tietä, mitään en pystyisi tekemään. Muuta kuin ajamaan ojaan. Liukkaus oli nimittäin sitä luokkaa, että jarrutuksesta huolimatta auto olisi vain jatkanut kulkuaan.

Onneksi hirvi päätti kuitenkin toisin, käänsi peräpäänsä ja hävisi tulosuuntaansa. Minä huokaisin raskaasti ja mielessäni päivitin vanhan runon uuteen muotoon: Syksy ryntäsi harmain sarvin, yli leveän tien…

Jätä kommentti

*