torstai 13.12.2018 Seija

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Toimituskoirien opetukset

Tiibetinspanielikaksikko Aatu Elmeri ja Unto Jalmari pääsivät helmikuussa emäntänsä mukana töihin tutustumaan toimituskoiran tehtävään. Sen päivän perusteella täytyy sanoa, että pojat pärjäsivät paremmin kuin hyvin, ainakin emäntänsä mielestä.

Aatussa ja Untossa täytyy olla luontaista lahjakkuutta, sillä varsinaista koulutusta alalle ne eivät ole saaneet. Ellei sitten Aatun käymää pentukoulua lasketa valmistavaksi koulutukseksi alalle kuin alalle. Unto on likipitäen kokonaan Aatun kouluttama, ja niin ollen hyvällä perustiedolla ja -taidolla varustettu koira.

 

Tiedon etsiminen, juttujen löytäminen ja tiedottaminen on olennainen osa toimituskoiran työtä. Sosiaalisilla taidoilla on iso merkitys homman onnistumiselle. Nämä faktat pätevät myös toimituksessa työskenteleviin ihmisiin. Aatu ja Unto antoivatkin hyviä vinkkejä emännälleen toimittajan työhön, vaikkei se siltä alkuun tuntunutkaan.

– Ei ole kohteliasta haukkua jokaista toimituksen ovesta sisään astuvaa, emäntä huomautti koirilleen, mutta niin ne kuitenkin tekivät joka ikinen kerta, kun ovi rapsahti.

Tarkemmin asiaa tarkastellessa kyse ei tietenkään ollut haukkumisesta, vaan tiedottamisesta.

– Asiakas ovella, tulkaapa vastaanottamaan, ne ilmoittivat selkeällä haukulla.

 

Jokainen tulija oli yhtä tärkeä toimistokoirien silmissä ja ansaitsi samanlaisen vastaanoton.

Aatu ja Unto moikkasivat vieraan ja vetäytyivät sitten takavasemmalle odottamaan, olisiko heille muita toimituskoiran tehtäviä. Ja olihan niille. Yleensä jompikumpi joutui menemään rapsuteltavaksi.

Tarkemmin muistellen emäntä ehkä muutamaan otteeseen komensi niitä hiljentymään tai poistumaan jaloista pyörimästä. Tulokset tulivat viiveellä, niin kuin omanarvontuntoisen tipsun lajiominaisuuteen kuuluu.

 

Sisäisen tiedottamisen mestareiksi Aatu ja Unto osoittautuivat silloin, kun joku toimituksen vakiokalustosta poistui ovesta.

– Työpaikalta ei noin vaan lähdetä, koirat haukkuivat.

Aatu ja Unto eivät katsoneet aiheelliseksi poistumiseen liittyvän tiedotustilaisuuden pitämistä silloin, kun asianomainen itse tiedotti asiasta.

 

Toimituskoiran virkaa tekevät karvaiset kaverit näyttivät mallia myös juttujen etsimisestä.

Ovi-ikkunasta oli hyvä seurata kylän menoa, ja pienellä happihyppelyllään ne löysivät lähikorttelista kaikkea tavattoman mielenkiintoista. Mikään ei ollut niin pieni asia, etteikö siihen kannattanut perehtyä tarkemmin.

Emäntä ei selvästikään ymmärtänyt riittävän hyvin tätä koko elämisen mielekkyyden suhteen aivan olennaista asiaa, vaan hoputti tuon tuosta etenemään.

Sillä meiningillä sivuutetaan moni jutunjuuri, siitä tiibetinspanielipojat ovat aivan varmoja.

Jätä kommentti

*