maanantai 23.9.2019 Minja, Miisa, Mielikki

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Ulkovieremäläinen Vieremästä

Varoitus: älä jatka tästä, jos olet sitä mieltä, ettei ulkopuolisten tule puuttua Vieremän asioihin.

Pitkä loma Vieremällä alkaa olla lopuillaan ja tuli mieleen pistää ylös ajatuksia näkemästämme ja kokemastamme. Kokemuksia olikin tällä kertaa yllin kyllin.

Ensimmäinen kokemus oli passin uusiminen. Sepä kävi näppärästi ja nopeasti. Passianomus piti tosin käydä tekemässä naapurikunnassa, mutta lähempänä se oli kuin kotona Alankomaissa, jossa olisi pitänyt ottaa vapaapäivä ja matkustaa naapurimaahan asti, kun suurlähetystö Haagissa ei ole enää vuosiin hoitanut passiasioita. Uusi passi tuli yllättävän nopeasti ja sain hakea sen paikallisesta postista. Superpalvelua!

Sitten tuli asiaa pankkiin. Sepä onkin auki vain tiettyinä päivinä. Ei se ole ongelma lomalaisille, mutta voin kuvitella, että työssä käyvät joutuvat suunnittelemaan asiointinsa huolella. Vai hoidetaankohan Suomessa kaikki nykyään sähköisesti? Pankissa oli ruuhkaa. Muutama kyläläinen kävi ovella vilkaisemassa, mutta kääntyi täyden odotustilan nähdessään takaisin. Moni näytti kuitenkin ihan tyytyväiseltä saadessaan jutella tuttujen kanssa. Siinä vuoroa odotellessamme tuli mieleen, että kahviautomaatti jossain nurkassa saattaisi ilahduttaa odottavia…

Vieremällä näyttää menevän hyvin. Kylällä on omat terveyspalvelut, apteekki ja kaupat – jopa uusi vaatekauppakin on saatu Tilkku-Ilonan lopetettua. Kylän laidalle on nousemassa hulppea hoitokoti. Ja yllätykseksemme Rientolakin on viimekesäisten jäähyväisten jälkeen edelleen pystyssä. Ehkä siellä tanssitaan ensi kesänäkin.

Kouluja, myös lukioita, on lakkautettu eri puolilla maata, mutta onneksi Vieremä on saanut pitää ja uudistaa koulukeskuksensa. Pitäkää siitä lujasti kiinni! Kirjastossa palvellaan ystävällisesti myös lomalaisia ja siellä voi ihailla säännöllisesti taidetta. Ruokapaikkojakin Vieremältä löytyy, ainakin päivällä –   iltaisin taitaa saada vain pizzaa… Mutta janon saa sammutettua illallakin. Teollisuus kukoistaa – ainakin Ponsselta kuuluu ryminää ja rytinää aamusta iltaan. Siihenkin tottuu niin, että kun välillä on hiljaista, tulee sanottua, että tehtaalla on varmaan ruokatunti…

Meijerin montun lauluillat olivat loppuneet ennen myöhäistä lomaamme, mutta kulttuuria Vieremällä näytti olevan senkin jälkeen hyvin tarjolla. Mylly-rock oli saanut puheiden mukaan paljon musiikin ystäviä liikkeelle. Keisari tuli Nissilään ja Eva Ryynäsen elämää esiteltiin koulukeskuksessa. Viimeksi mainittua näytelmää odotin innolla ja petyin monen muun kanssa, kun jonotin lippuja ihan turhaan: esitys oli loppuunmyyty ennen kuin päästiin edes rakennukseen sisään. En voi vieläkään uskoa, että jotain voidaan järjestää niin huonosti. Sain sen käsityksen, ettei vieraileva teatteriryhmä ollut ottanut tiloista selvää ennen esitystä. Varmaan moni toivoo uusintaesitystä – paikassa, minne kaikki halukkaat mahtuvat sisään!

Mutta kaiken kaikkiaan Vieremä on hyvä paikka! Ylpeänä vedän silloin tällöin päälleni vihreän ”Mualiman paras hiihtopitäjä” -paidan – ja mies on Ponsse-lippisten suurkuluttaja! Kyllähän Alankomaissakin on ihmisiä, jotka tuntevat nimeltä Iivon ja Ponssen – Vieremän sijainti kartalla onkin sitten eri asia…

Jätä kommentti

*