maanantai 22.1.2018 Visa

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Valoisa vuodenaika on alkanut

Olemme aloittaneet marraskuun, mikä tarkoittaa kuoleman kuukautta. Sehän nousee siitä ajatuksesta, että viimeinenkin elonmerkki luonnosta on nyt hävinnyt. Kukat ovat kuihtuneet, lehdet varisseet. Luonto on kuollut = marraskuu. Yöt sen kun pitenevät ja vastaavasti päivät lyhenevät. Kohta luonnonvalo on niin lyhytaikaista, että aamu- ja iltapimeät lyövät kättä toisilleen.

Joka paikassa on vinkkejä siitä, miten selviät täysijärkisenä tästä vuodenajasta. ”Lennä etelän aurinkoon ja unohda kaamos” mainostavat matkatoimistot. Mikäs siinä – voihan sitä lentää, jos on aikaa ja rahaa ja halua. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että hienoimmankin etelänloman kestävät vaikutukset jäävät melko lyhyeksi. Jotkut jopa kokevat paluun jälkeen pimeän ja kylmän vieläkin raskaammaksi kuin ennen lähtöään.

Pitäisi muuttaa kokonaan, niin kuin monet ovatkin tehneet. Costaa del Solin alueella asuu parikymmentätuhatta suomalaista pysyvästi – puhumattakaan talviasukkaista. Ja samanlaisia siirtokuntia on monella muullakin pakkakunnalla eri maissa. Ihan hyvä niin. Menköön se, joka haluaa ja joka voi mennä.

Mutta entäs, jos et voi lähteä? Tai yksinkertaisesti et haluakaan? Jälleen kerran on hyvä muistaa, että asenne ratkaisee. Aina. On hyvä muistaa, kuinka valon vuotuinen määrä kaikkialla maailmassa on vakio. Syksyn ja talven pimeys tasapainottuu kevään ja kesän saman pitusella valolla. Ja onkohan niin, että vain se, joka on kokenut pimeää, osaa todella arvostaa valoa? Ja onpa sitä valoa marraskuussakin. Muista käydä pyhäinpäivän iltana hautausmaalla, jossa valomeri on sanoin kuvaamaton. Tänä vuonna pyhäinpäivän iltana on myös täysikuu!

Osuvasti Ikea otsikoi kynttilä- ja lyhtymainoksensa lauseella: ”VALOISA VUODENAIKA ON ALKANUT”. Nykyisten vähäkulutteisten led-valojen aikakaudella oman elinympäristönsä voi koristella vaikka miten luovasti budjettia tyhjentämättä.

Tätä kirjoittaessani on enää 48 yötä, kun päivät Tuomaan päivänä (21.12.) alkavat taas pidentyä. Pimeyskin on vain väliaikaista, ohimenevää. Se myös ihmeellisesti rauhoittaa ja auttaa downshiftauksessa. Sanoi eräs tuttavani: – Pimeys on kuin tumma pumpuliviitta, johon on lohdullista kietoutua.

Entisajan ihmiset pelkäsivät pimeää, sillä heidän mielestään se kätki sisälleen kaikenlaisia mörköjä ja pahuuden olentoja. Onneksi me emme enää ajattele näin. Kaikki on luonnollista. Jopa kuolema marraskuussa. Tosin eihän se luonto todella kuole, vaan herää keväällä uuteen kukoistukseen.

Kommentit

  • Maija Liisa

    Hienoa, Markku, optimistinen ja hyvin perusteltu juttusi riemastuttaa minua, joka olen periaatteessa samaa mieltä, mutta tuhlannut monta ” ihanan synkkää marraskuun hetkeä” aikuisen elämäni aikana vain siksi, että olen mennyt valtavirran mukana ja suostunut marisemaan surkeuden kurjuutta pimeän ja loskan keskellä. Nyt olen tosin Torreviejassa kahden kk:n talvisiestalla ja täällä on todella yks asia paremmin: kenkien liukuesteet säästyvät, vaikka on just tänään Liisan päivä ja Suomessahan on ”Liisan liukkaat”.– Sinisiä hämärähetkiä kaivaten!

Jätä kommentti

*