keskiviikko 19.9.2018 Reija

Häpeämättömän kotiseutuhenkinen

Vapaudenkaipuu se on lehmälläkin

En tiedä, uutisoiko Suomen media tammikuussa Alankomaiden kuuluisimman lehmän pakomatkasta. Täällähän ihan tavallisesta lehmästä tuli UUTINEN ja koko kansan puheenaihe moneksi viikoksi.

Hermien ja kuusitoista muuta lehmää oli tarkoitus viedä joulukuussa teurastamoon, mutta siihenpä Hermien ei suostunutkaan. Se onnistui karkaamaan ja pakeni siskonsa Zusin kanssa.

Karkuripari nähtiin kilometrien päässä pakopaikasta ja sen jälkeen metsässä, jonne lehmät piiloutuivat. Niitä yritettiin ottaa kiinni eläinlääkärin, metsästäjän, omistajan, poliisin, lehmäkuiskaajan ja fanien toimesta, mutta eipä mikään onnistunut. Lehmät olivat viisaita ja pysyttelivät piilossa – kävivät illan hämärtyessä etsimässä ruokaa metsän lähellä olevasta navetasta ja pakoilivat valoisan aikaan metsässä.

Zus saatiin jo melko pian kiinni, mutta Hermien meni menojaan ja siitä tuli sankaritar. Twitter täyttyi hashtagista #MeKoe (koe = lehmä hollanniksi, äännetään ”kuu”) ja koko sosiaalinen media termeistä “Free Hermien”, “Go Hermien” ja ”Hup Hermien”.

Ja kun Alankomaissa ollaan, täällä pistettin tietenkin heti toimeksi ja aloitettiin kampanja Hermienin pelastamiseksi. Hermien – ja sen sisko – oli säästettävä teurastamolta! Ei pihvejä Hermienistä! Monet ilmoittivat haluavansa ottaa Hermienin hoitoonsa.

Lehmän omistaja lupasi jonain heikkona hetkenään lehmän sille, joka sen saisi kiinni. Ei onnistunut, sillä Hermien oli nyt maistanut vapauden makua jo viikkokausia ja pysytteli piilossa. Eivät edes kylmät pakkasyöt saaneet Hermienin mieltä muuttumaan.

Lehmien keskellä lapsuuteni eläneenä hämmästelin seuratessani Hermienin pakomatkaa. En tiennyt, että lehmät ovat niin viisaita – ja härkäpäisiä…

 

Lähes kahden kuukauden vapauden jälkeen Hermien saatiin 11. helmikuuta kiinni, kun se jäi illalla seisomaan navetan lähelle niin pitkäksi aikaa, että siihen saatiin ammuttua nukutuspiikki. Herättyään Hermien oli kiukkuinen ja arvaamaton liikkeissään, sillä se oli jo ennättänyt villiintyä metsässä.

Eläinsuojelijoiden puolue oli jo aikaisemmin kerännyt yhdessä viikossa 48 000 euroa, jolla Hermien ja sen sisko voitaisiin pitää loppuelämänsä lehmien vanhainkodissa. Siellä ne nyt ovat ja totuttelevat normaaliin lehmän elämään navetan seinien sisällä.

Koko maa oli innoissaan. Ensin siitä, että lehmä uskalsi paeta ja osasi vältellä niin kauan kiinniottajiaan. Ja sitten siitä, että se pelastettiin nauttimaan vanhuudenpäivistään lehmien lepokotiin.

Kriittisiä kommenttejakin on kuulunut: miksi vanhuuden paikkoja lehmille, kun samaan aikaan vähennetään  ihmisvanhusten hoivakoteja?

Jätä kommentti

*